Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä, päivällä salitreeniä reilun tunnin ajan ja kunnon hien sainkin pintaan. Myöhemmin vielä 3,5km kävely. Kyllä olo onkin nyt sellainen, että jotain on saanut aikaiseksi. Syömisetkin on menny ihan hyvin, hieman olisi pitänyt välipaloihin panostaa, mutta on ollu hieman hoppu..

Aamupala: kaurapuuro muutamalla mansikalla ja mansikkakeitolla, täysjyväleipä kalkkunalla ja sipaisu floraa
Lounas: Salaatti broilerilla, fetalla ja avokadolla, täysjyväleipä kalkkunalla ja sipaisu floraa
Päivällinen: Kaksi pientä possupihviä, salaattia ja raejuustoa
Iltapala: Vielä mietinnässä, ehkä 1%viili ja muutama rusina siihen päälle

Ainoa miinus oli pieni herkku, kun kaveri tuli kylään ja toi tullessaan jäätelöä, enhän minä osannut kieltäytyä. Erityisemmin ei tehnyt mieli jäätelöä, mutta en kehdannut kieltäytyäkään, ärsyttävää. Otin sitten ihan pienen palasen. Nooh, onneksi päivän muut syömiset ja liikunnat meni hyvin.

Nukkumatti on melkoinen pirulainen

Nämä kuluneet 8kk äitinä ovat opettaneet mulle todella paljon. Ensinnäkin tietenkin näitä perinteisiä tuoreen äidin tuntemuksia, kuten kuinka paljon onkaan mahdollista rakastaa toista ihmisenalkua, kuinka täydellisen onnellinen ja ylpeä voikaan olla, kun näkee oman pienokaisen kasvavan ja kehittyvän, oppivan joka päivä jotain uutta. Kuinka sitä lähes päivittäin miettii epäuskoisena miten onkaan voinut saada aikaan jotain noin täydellistä. Ja ihmetellä sitä, kuinka välillä menettämisen pelko on niin järjetön, ettei sitä uskalla päästää ajatuksiin tai se vie kaiken järjen..

Kolikossa on aina se toinen puoli, ja tässä duunissa se on melkoisen karu. Koskaan aikaisemmin ei elämäni ole ollut näin tunnerikasta vuoristorataa. Muutamassa minuutissa ilo ja onnellisuus voi muuttua ärsytykseksi ja pettymykseksi, ja yhtälailla toisinpäin. Se ihana päivieni valo tekeekin jotain, mikä saa minut hermoromahduksen partaalle. Yleensä nämä asiat eivät ole mitään ihmeellistä ja myöhemmin sitä aina ihmetteleekin, että miksi ihmeessä joku pieni asia olikin taas maailmaloppu. Ja ihan kaikista eniten harmittaa se, että menettää hermot jostain aivan turhanpäiväisestä.

Tähän kaikkeen kulminoituu unen tärkeys. Ensimmäiset kuukaudet ipanan syntymän jälkeen meni hormonihöyryissä ja melkoisissa uniongelmissa. En saanut unta, vaikka kuinka väsytti ja juuri kun olin nukahtamassa niin lapsi heräsi. Kierre oli valmis ja hulluksihan siinä meinasi tulla. Lopulta väsymys meni niin yli että perusasiat ei enää onnistunu. Unella siitä selvittiin, nukuin ihan ilman poikaa muutaman yön ja sillä pääsi pahimman väsymyksen yli. Päiväunia en ole koskaan osannut nukkua, uni ei vain tule. Valitettavasti meillä ei edelleenkään nukuta öitä heräämättä. Pääsääntöisesti nukutaan jo kuitenkin ihan hyvin, muutama herätys per yö ja näistäkin selvitään tutinasennuksella.

Pojan syntymän jälkeen olen vasta ymmärtänyt kuinka tärkeää on nukkua hyvin. Kaikki ongelmat tuntuu suuremmilta ja kaikki vaikeudet ylitsepääsemättömiltä kun ei nuku hyvin. Nyt poika on kipeänä ja muutamana yönä on nukuttu vain pari tuntia. Ja sen kyllä huomaa, olen paitsi väsynyt mutta myös aivan loppu. Kehoitankin kaikkia niitä ketkä siihen pystyy, laittamaan illalla sen telkkarin ajoissa kiinni ja nauttimaan pitkistä ja hyvistä yöunista. Nauttikaa jos voitte, vielä joskus meilläkin nukutaan läpi yön!

kuvat

Morkkis

Onpahan ollut epäonnistunut viikonloppu ja alkuviikko. On tullu syötyä hyvää ruokaa, herkkuja ja jopa hyvin epätyypillisesti minulle muutama alkoholijuoma (!). Ja olo todella on sen mukainen, ihan kun olisi kankkunen. Olen käynyt muutamana päivänä salilla ja tehnyt muutaman pidemmän kävelylenkin, mutta silti. Olo on melkoisen tukkoinen, kun on syönyt niin huonosti. Syynä herkutteluille on pian tulevat omat synttärit ja kaverin synttärit. Vielä on tuon kieltäytymisen kanssa hieman haastetta.. Vaikka tosin tarkoituksena ei olekaan täysin kieltäytyä kaikesta hyvästä, mutta kohtuudella.. Oon mä nyt jonkinlaisen rajan osannu pitää, ei ihan rekkakuormallisia ole tullu syötyä, mutta vähän liikaa. Toki on tässä hyvät puolensa, huomaa todella kuinka paljon oikealla ruokavaliolla on merkitystä. Energiataso on ollut ihan nollassa, varsinkin aina herkutteluhetken jälkeen. Tällä viikolla on tiedossa vielä yhdet juhlat, silloin sallin vielä itselleni luvan hieman herkutella, muuten on tiukka linja!

Huomenna ohjelmassa pitkä lenkki, ehkäpä salille? Jos ei salille asti pääse, niin ainakin kotona lihaskuntoa. Vielä joku päivä mä voin yhtä hyvin, kun miltä tuo tyttö näyttää. 

I choose to be happy

Tänään on ollut kaikin puolin hyvä päivä, jesjes! Fiksua syömistä ja kunnon urheilua. Heti aamusta pääsin käymään salilla ja sainkin reenailla ihan rauhassa 1,5h. Kyllä kroppa kiittää! Vielä pitäis jaksaa venytellä, se tuppaa aina jäämään puolitiehen. Salilla hiet pintaan kuntopyörällä, lisäks keskityin pääosin alakroppaan, suurimmat ongelmakohdat kun on nuo reidet ja hypersuuri pehva. Kyllä sai taas niin paljon energiaa päivään ku jakso huhkia kunnolla. Salin jälkeen kunnon aamupala, täysjyväleipää, kalkkunaa ja kananmunaa, sekä maitorahkaa mansikoilla ja vähän vehnäleseitä. Kyllä muuten nälkä pysy poissa pitkän aikaa.

Iltapäivällä käytiin muksun kanssa keskustassa Stadiumissa kattelemassa vähän uusia treenivaatteita, ja lisäks käveltiin vielä kotiin (noin 3km). Miks kaikkien treenivaatteiden pitää olla niin pirun kalliita? Ihan järkkyä.. Onhan ne ihanan näkösiä ja varmasti mukavia päällä, mutta haloo niissä on tarkotus hikoilla.. Tarpeeks ku etin ni löysin muutamat uudet housut ja paidan ihan suht halvalla. Illalla sitte söin salaattia ja lohta, namskis. Teki ihan sairaasti mieli jotain karkkia illalla, mutta päädyin imeskelemään muutaman kovan salmiakkikarkin ni helpotti. Kyllä sitä motivaatiota näköjään löytyy ja olo on hyvä! Tätä lisääääää! Musta kuoriutuu vielä ihan uus nainen!

Ruokaa, ruokaa, ruokaa

Hiphei, tänään on ollut sellanen päivä että koko ajan on tehny mieli syödä jotain herkkua. Ihan hyvin selvisin iltaan asti, mutta sitte tuli hieman herkuteltua.. Ei paljoa, mutta sen verran, että tuli morkkis. Kun tänään en ole saanu itteäni liikkeellekään. Lenkille piti lähteä mutta superhuono ilma masensi ja salille ei ollut mahdollisuutta päästä.. Nyt onkin just sellanen löllöolo ku ei ole tehny mitään. Huomenna senkin edestä siis! Energiaa minun päiviini, kiitos!

Salia ja uintia

Tänään heti aamusta lähdin salille huhkimaan ja lisäksi tuli hieman vesijuostua. Käyn uimahallin salilla, jossa salikäynnin hintaan saa käydä samalla uimassa. Se on ihan hyvä, voi käydä vaikka vaan vartin uinnilla/juoksulla salin päälle. Parempi sekin kun ei mitään. Salilla oli ihanaa! Oli hiljasta ku oli aamu ja itsellä riitti energiaa vaikka kuinka. Kyllä tuli kunnon hiki pintaan ja kroppa vaan tärisi ku pääsi kotiin. Lisäks tuli päivällä tehtyä pieni kävely, ehkä 4km. Se tunne on kyllä mahtava ku saa ittensä liikkeelle. Tänään onkin tiedossa hieman herkuttelua illalla, nyt voi hieman paremmalla omallatunnolla ottaa pienen palan kakkua. Mutta ei hätää, pala jää kyllä pieneksi. Aamulla ilo oli melkoisen korkeella, nimittäin olen saavuttanut ensimmäisen oman tavoitteeni. Siihen ei ollut kovasti matkaa, mutta saavutus se silti oli. Eikös se sanonta mene, että alle 100kiloset punnitaan neuvolassa.. No nyt täytyy vissiin jatkaa neuvolan puolella ;)

Reippailua itkupotkuraivareissa

Tänään on tehty reipas 6,5km kävely, osittain raivokävely, koska hermot on niin kireellä että teki mieli huutaa! Uusi elämä-projekti on alkanut hyvin ja siitä olen iloinen mutta sitten se kaikki muu.. Siltä se vaan tuntuu, että aina on jokin asia vinksallaan. Lisäks lapsi nukkuu superhuonosti, mikä tarkoittaa muutamaa tuntia katkonaista unta/yö. Ei ihme, että kynän tippuminen lattialle tarkoittaa välillä maailmanloppua. Ehkäpä kaikki tuntuu niin suurelta juurikin tuon kroonisen univelan takia..

Ruokailut on menny melkoisen kivasti, tänään aamulla tein mansikka-mustikka-maitorahka-vehnälese-smoothien, mikä piti nälkää tosi hyvin. Liekö olis ollu se vehnälese minkä bongasin yhdestä blogista ja päätin kokeilla. Vehnälese on 49%kuitua, joka turpoaa vatsassa ja auttaa pitämään nälkää ilman turhia kaloreita. Eikä haitannu makua ollenkaan. Jatketaan siis kokeilua. Lounaaks tein salaattia, kananpojan minuttipihveillä ja hieman oli mukana myös paistettua vuohenjuustoa ja muutama pähkinä. Juusto on mun heikkous ja vaikka se rasvasta onkin, ni kun ruoka muuten on terveellistä ni mikäs siinä. Mua on helpottanu, kun yritän nykysin miettiä ruokaa ravintona ja sitä mitä mä siitä saan. Onko ne turhia hiilareita, vai proteiinia, energiaa ja kuituja. Ja jos mieli tekee karkkia, ajattelen, että se mitä mä oikeesti haluan ei ole karkkia, vaan terveemmän kehon.

kuvat

Miinusta

Kyllä tällä tiedolla on ihana aloittaa uusi päivä, olen kolmen päivän aikana laihtunut -1,1kg! Varmasti nestettä mutta ehkäpä jokunen gramma läskiäkin? Ihan hyvä startti tälle uudelle elämälle.. :)

Babysteps

Otin tänään suuren askeleen, harppauksen suorastaan. Menin salille ja uimaan, whoopwhoop! Ja olo näin jälkikäteen on aivan mahtava! Eihän tuo nyt sinällään mikään ensi kerta ole, mutta viime kerrasta on jo aikaa. Ihana tehdä jotain konkreettista, muutakin kun perus vaunulenkkejä. En siis sanoisi, että olisin mikään täysi sohvaperuna, vaikka painoa onkin mukavasti lanteille kertynyt. Hyötyliikun ja lenkkeilen, mutta säännöllisyys puuttuu. Tavoitteena onkin, että kävisin viikottain muutaman kerran salilla ja uimassa ja lisäksi muutama kunnon vaunulenkki muksun kanssa.

Helsingissä on ollut jo pidemmän aikaa hyvin masentava sää. Loskaa, räntää, vettä, liukasta. Sukat, kengät ja lahkeet märkänä. Ei ihme, ettei ole tehnyt pahemmin mieli liikkumaan. Siitä tuo saliharjoittelu on kyllä mahtava. Mielummin toki pyöräilisin tuolla ulkona, mutta tällä säällä valitsen kyllä sen kuntopyörän. Kevättä odotellessa! 45 min puuhailin salin puolella, soutulaitetta, kuntopyörää, reisiä, käsiä. Ihan tommosta perus lämmittelyä ja kalorinpolttoa. Lisäksi 30min vesijuoksua. Vesijuoksemassa kävin paljonkin raskaana ollessa, loppuvaiheessa jopa päivittäin. Vedessä olo tuntui edes jokseenkin siedettävältä ison mahan kanssa ja muutenkin oli ainoa liikuntamuoto mitä kykeni tekemään. Kävelylenkitkin jäi loppuvaiheessa supistusten ja kipujen takia. Harmiksi synnytyksen jälkeen vesijuoksut ja uinnit jäi.. Mutta nyt ne alkakoon uudestaan! 

Treenin jälkeen maistui mansikka-mustikka-jogurtti pirtelö ja täysjyväleipä, kyllä nyt kelpaa!

Herkkuja

Eilen oli hyvä päivä. Hedelmiä, kalaa, kasviksia ja marjoja. Ainoa miinus oli pari palaa suklaata, hyi minua. Mutta kuten sanottua, tämä ei ole herkkulakko eikä laihdutuskuuri. En voi kieltää itseltäni kaikkea herkkua, sillä tiedän etten siihen pysty. Niin monta kertaa sitä on kokeiltu, mutta aina siinä käy niin, että kun lopulta antaa itselleen luvan herkutella vedetään mässyä kaksin käsin. Kohtuus kaikessa.

Olen aina ollut perso makealle. Eritoten karkki on ollut hyvä ystäväni. Pullahiireksi muuttuminen tapahtuu myös nopeasti mikäli pullaa on tarjolla. Harvemmin sitä tulee onneksi kotiin ostettua. Ruoka itsessään on melko terveellistä, kanaa, kalaa, kasviksia, vihanneksia, jonkin verran pastaa ja riisiä. Harvemmin tulee mässättyä pitsaa tai hampurilaisia. Tykkään kuitenkin laittaa ruokaa ja kokeilla uusia ruokia. Tykkään herkullisesta ruoasta, juustoista, erilaisista mauista. Pidän myös leipomisesta, mutta sitä tulee harrastettua vähemmän, koska sitten niitä herkkuja tulee syötyä.. Nyt olen kuitenkin asennoitunut siihen, että jatkossa ne mun herkut tulee olemaan hieman erilaisia.

kuvat

Nyt se alkoi!

Nyt ollaan asian äärellä. Se alkaa taas kerran, uusi elämä. Joka maanantaihan se alkaa, mutta tällä kertaa se alkaa ihan oikeesti. Mulle riittää tää iso ja hyllyvä olo, mä haluan voida hyvin, jaksaa paremmin ja näyttää hyvältä. Mä haluan sopivia vaatteita. Muksun syntymästä on jo kahdeksan kuukautta, joten sekään ei enää riitä tekosyyksi näille kiloille. Tämän blogin tarkoituksena on toimia motivaattorina ja päiväkirjana. Tiedossa on verta, hikeä ja kyyneleitä.

Rehellisesti sanottuna en koskaan usko saavuttavani kuvan mukaista kroppaa, mutta sitä en tavoittelekaan. Tavoittelen kokonaisvaltaista hyvää oloa. Tavoittelen terveyttä ja normaalipainoa. Siihen onkin matkaa, sillä normaalipainoon on matkaa mukavat -37,5kg. Miten ihminen voikaan päästää itsensä näin huonoon kuntoon? Sanottakoon vielä, että tämä ei ole alku laihdutuskuurille, vaan uudelle elämälle. Avot!

kuvat