keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pitkästä aikaa!

Paluu blogimaailmaan tapahtuu nyt. Tervehdys kaikille! Kuten hiljaiselosta voi päätellä, täällä ollaan menty perse edellä puuhun jo pidemmän aikaa. Vatsalöllykkä sen kun kasvaa, vaikka toive olisi ihan jotain muuta. Viimeiset kuukaudet olen pitkälti ollut ahistunut siitä, miten elän ja olen ja kuinka en saa itseäni kuriin. Siitä huolimatta motivaatiota en ole saanut kerättyä tarpeeksi, jotta tekisin asialle jotain.

Vaatteet puristaa, peilikuva ahdistaa, häipeilen syömisiäni ja olemustani jatkuvasti. En saa lähdetyksi lenkille, koska en vaan jaksa, ei huvita. Toki kahden pienen lapsen kanssa arjen pyöritys kuluttaa melkoisen tehokkaasti kenestä tahansa voimat, mutta tämä ei silti saa olla tekosyy oman hyvinvoinnin laiminlyönnille. Lapset ovat sairastelleet aivan liian paljon, joten sen mukaisesti myös on öitä valvottu. Kun yöunet ovat muutamaa tuntia ja nekin katkonaisia, ei siinä väsymyspöhnässä käy mielessäkään lähteä bodypumppiin. Ruokaa syödään sitä mitä on saatavilla helposti ja nopeasti ja sen jälkeen vielä vähän suklaata. Sitten kohta väsyttää --> lisää sokeria koneeseen, ja kahvia. Tämmöisessä kierteessä olen elänyt muutaman kuukauden.. Pakkohan se oli katkaista. 

Se on jännä juttu, kuinka paljon vaaditaan, jotta saa kunnollisen päätöksen tehtyä. Semmoisen päätöksen, jossa myös pysyy eikä lipsu heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Huomaan ajattelevani lihavuuttani jatkuvasti, joka päivä. Pieniä asioita, mitkä pistävät minun silmään. Pyylevä nainen kävelee kadulla ja minä mietin, kuinka paljon hän painaa? Painanko minä yhtä paljon, näytänkö samalta? Kuljen kaupassa peilin ohi ja ahdistun, ovatko reiteni oikeasti noin isot? Varmana nuokin ihmiset katsoo säälien, että ompas iso nainen, eikä saa tehtyä itselleen mitään. Istun kaverin luona ja nyin paitaani paremmin, jotta saisin vatsamakkarat piiloon. Puristaa, ahdistaa. Allit heiluu kun vilkutan. Miten voin olla näin vitun saamaton, etten saa itseäni kuriin? Miten mieskään jaksaa katsella minua, kun olen näin iso? Varmana häpeää. Olen ollut tässä tilassa ennenkin, miksi annoin itseni suistua samaan rotkoon uudelleen? Päivittäisiä ajatuksia.

Imetys on mulle nyt yksi tärkeimmistä asioista. Kun on käynyt läpi yhden karvaan imetyspettymyksen ja joutunut antamaan hieman periksi tällä toisellakin kerralla, en halua minkään vaarantavan tällä hetkellä onnistuvaa osittaisimetystä. Olen huomannut liiallisen hiilareiden laskemisen vaikuttavan maidon määrään, joten se ei tule kuuloonkaan. Ja muutenkin liian tiukille en voi enkä halua itseäni vetää, jotta maidontuotanto ei ota nokkiinsa. Suositeltu laihdutusvauhti on enintään 500g/viikko, jotta maitoon ei erittyisi myrkkyjä kehostani. Otetaan se siis tähtäimeen.

Tilanne on nyt tämä. Vauvan ollessa n. 1kk painoin 93-94kg. Viime viikonloppuna kävin puntarilla, joka räväytti eteeni tuloksen 99.9kg. Elikkäs viimeisen 3kk aikana olen onnistunut herkuttelulla ja piittaamattomuudella kerryttämään elopainoa lisää 6-7kg. Hienoa työtä! Sanomattakin on selvää, että olen hyvin pettynyt itseeni, mutta tästä ei ole muuta suuntaa kun ylöspäin, enkä tarkoita enää vaa'an lukemaa ;)

Työ on jo alkanut. Viime viikolla päätin sokeripohnässäni, että nyt se alkaa.  Ruokavalion pohjana on Jutan Superdietin ohjeet, jotka viime kerralta on vielä tallessa. Ja sitten tulee se -mutta-. Mutta en todellakaan aio grammalleen ja pilkulleen seurata ohjetta. Muutaman ensimmäisenä päivänä seurasin ohjetta ihan keittiövaa'an kanssa, mutta sen jälkeen olen höllännyt jo otetta. Ja hyvä niin, sillä toisena dieettipäivänä tuli heikotus ja paha olo, ja maitokin tuntui olevan tiukemmassa ja vauva roikkui rinnalla jatkuvasti. Nyt olen lisännyt mm. salaatteihin lisäpähkinöitä ja fetaa ja iltapalalle ruisleipää. Mutta tarkoitus olisi pitää se runko siellä pohjalla. Usko on kova, tästä vielä noustaan!

Kuinkas teillä muilla on alkuvuosi sujunut?



8 kommenttia:

  1. Täällä myös 2pienen lapsen äiti. Joka kamppailee ihan samoista asioista. paino 103kg...yök!!!! Alotan ja repsahan jo parin päivän jälkeen. Peilikuva inhottaa ja häitäkin pitäisi alkaa suunnittelemaan kesälle 2016. vaan en aijo tän näkösenä mennä naimisiin 😃 Jostakin ois tultava se motivaatio vaan ku en tiiä mistä. Tiiän että itelle on tultava se niiiin vahva olotila että nyt loppuu tää mässäys!! Siittä se mulla on yleensä lähteny. Jospa tää kevätaurinko auttaisi nyt asiaa ja sais energiaa 😃 Tsemppiä ja hyvää kevättä ☀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ihana kuulla että siellä muutkin kamppailee samojen asioiden kanssa, vaikkei tätä kenellekään toivo! Ihan todella raskasta tämmönen soutaminen ja huopaaminen, miten ihmeessä itsestään saisi kunnon otteen, jotta jaksaisi enemmän kun pari päivää? Halu on kuitenkin kova saada itseni kuntoon, mutta vaikeaa se on. Ja hirveää on pettyä itseensä uudellen ja uudelleen.. Mä toivon että sä löydät jostain sen kipinän, että onnistut! Mullakin repsahti taas viikonloppun herkutteluksi, mutta nyt mennään jo taas salaattilinjalla.. Päivä kerrallaan!

      Poista
  2. Tsemppiä! Luin just sun sosekeiton ohjeen vuodelta 2013 ja tein sen mukaan! Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsekin tuli tehtyä keittoa pitkästä aikaa juuri viime viikolla, nam! :)

      Poista
  3. Pakko kommentoida. Oon itse kahden pienen pojan äiti. Toinen poika on 2 vuotias ja pienempi on 6kk. Imetän pientä täysimetyksellä ja oon kyllä silti pystynyt pudottamaan painoa. Ja mitä tulee öihin niin herään syöttämään pientä noin 4 kertaa yössä joten ei täälläkään nukuta. Siksi voin kokemuksen syvällärintaäänellä suositella että lähdet vaikka tunnin lenkille yksin ( jos mahdollista) vaikka iltapäivästä. Oon huomannut että se piristää vaikka tuntuu ettei jaksaisi mitään! Tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Juu pieni irtiotto tekee hyvää ja olenkin päässyt käymään nyt taas muutaman kerran salilla. Varmasti tiedät että imetys vaikuttaa kaikilla hieman eri tavalla kehoon, joillain paino putoo itsestään, toisilla junnaa ja kolmansilla nousee. Mun kroppa tuntuu keräävänsä itseensä jokaisen gramman rasvaa eikä hevillä päästä irti. Kaikki tuntuu siis olevan tiukemmassa nyt, ja veikkaisin sen johtuvan pitkälti imetyksestä. Muttei se haittaa, imetys voittaa siltikin kuus nolla, painonpudotus on toissijaista tällä hetkellä. Päivä kerrallaan.

      Poista
  4. Hei, vaikka lapsia minulla ei ole, niin samaistun hyvin sun tekstiin. Olen kokeillut vaikka mitä mm. jutta dietit sekä bodypumpit, mutta silloin ei paino laskenut melkeen ollenkaa ja stressasin joka ikinen päivä mun painoo. Nyt oon löytänyt kultaisen keskitien en ikinä vois kuvitella, että mittaisin gramman tarkkuudella pastoja tai jauhelihaa. Nykyään syön terveelisesti (paljon keittoja ja salattia) ja perjantaisin/lauantaisin herkuttelen kunnolla ja paljon:D Ja tällä tavalla oon saanut 3kk 10 kg-. Tsemppiä, tiedän, että pystyt siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon tsempeistä, ne lämmittää aina mieltä! Ihana kuulla, että oot kamppaillu samojen asioiden kanssa, mutta saanut itsesti kuriin, hatunnosto, hieno juttu! Kyllä mä tiedän saavani itseni kanssa sille kultaiselle keskitielle, mutta nyt just mennään päivä kerrallaan. Välillä on hyviä päiviä ja sit taas repsahdellaan.. Pienin askelin!

      Poista