Valivali nyyhnyyh

Tää on jo ihan naurettavaa. En edes haluaisi tulla tänne valittamaan, mutta jotenkin tämä olo on saatava purettua. Olen jatkuvasti niin pettynyt itseeni. En ole vieläkään saanut niskastani otetta, en vaikka kuinka haluaisin. Sorrun herkkuihin tämän tästä ja taas. Eilinen päivä oli hyvä, syömiset oli kohdillaan ja herkkuja en edes ajatellut. Tänään vaikka ei edes mieli tehnyt mitään niin päätin kaupassa kipaista karkkihyllyn väliin. Ja tarttuihan sieltä jotain mukaan ja söinkin sen vaikka hyvin olisin pärjännyt ilman. Missä helvetissä se itsekuri luuraa?

weheartit.com

Välillä sitä miettii, että hyvähän se on kun olen jo yli kymmenen kiloa saanu pudotettua, kyllähän siitä voi olla jo ylpeä, mutta piruvie siihen en tahdo jäädä! Nyt jostain se kuudes vaihde päälle ja lisää puhtia peliin. Pakko tästä on vielä eteenpäin päästä. Vaikkakin onhan se mahtavaa, että paino on pudonnut sen verran, että painoindeksini on pudonnut sairaalloisen lihavuuden rajalta "vaan" merkittävään lihavuuteen. Mutta sinne normaalipainoon olisi silti matkaa mukavat 25kg..

Pahinta tässä on se, että mä tiedän kuinka mun pitäisi syödä ja mä tiedän kuinka mun pitäisi liikkua jotta saisin tuloksia aikaan, mutta vaikka kuinka suunnittelen, en saa itsestäni näitä asioita irti. Jostain pään sisältä se pieni piru huutaa, että kyllä sinne lenkille ehtii huomennakin! Mä haluaisin löytää sen pirun ja taittaa siltä niskat.

Arkea ja syysväsymystä

Täällä arki soljuu eteenpäin, muuttostressi alkaa nostaa päätään. Sisustusvimma on pahimmillaan, rahaa saisin palamaan hetkessä pienen omaisuuden, jos vaan antaisin mennä. Ei mitenkään kovin hyvä yhdistelmä kotihoidontuen kanssa :D

Mies on painanut megapitkää päivää viime aikoina, jotenka ollaan oltu pojan kanssa lähestulkoon aamusta iltaan kahestaan. Lisäksi pojalle tulee lisää purukalustoa ja sekös aiheuttaa yleistä tyytymättömyyttä. Niin äidissä kun pojassakin. Iltasin kun laittaa kundin nukkumaan ni huomaa toteavansa, että huh, selvisimpäs taas yhdestä päivästä. Onneksi miehen työkuvioihin on luvassa helpotusta, se nyt tästä puuttuisi että muuttohommat saisin hoitaa pojan kanssa kaksin! Kuten arvata saattaa, ovat energiat olleet vähissä tälläkin viikolla. Sain hieman edes liikuntaa pienten kävelylenkkien rinnalle, kun kävästiin pyörälenkillä tänään. Kyllä piristää kummasti mieltä ja kehoa.

Syömiset on hyvillä/huonoilla kannattimilla. Välillä menee hyvin ja sitten yhtäkkiä löydän käteni sipsipussista. Vaikka ei edes tee oikein mieli. Miksi? Sen kun tietäisi. Ajattelin jo, että josko ottaisi muutaman päivän Nutrilett-kuurin, kun en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, jotta sen motivaation löytäisi. Kuurilla saisi taas jonkinlaisen nollauksen ja ainakin tän kammottavan turvotuksen pois.

Rakastan syksyä, mutta on se jo huomattu, että nuo pimenevät illat saa aikaan melkoista väsymystä ja nuukahtamista. Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina iloisia ja energisiä, aina menossa ja puuhaamassa kaikkea hymy huulilla. Haluan olla sellainen!

Miten teillä siellä ruudun toisella puolella menee? Syysväsymystä ilmassa vai duracell-pupuja?

Viikko- ja kuukausikatsaus

VIIKKO 30: 

Maanantai:

Tiistai: Kävelyä, pyöräilyä 25min

Keskiviikko: -

Torstai: Kävelyä 

Perjantai: Kävelyä
Lauantai: 

Sunnuntai:

Paino: 89,0kg
Pudotus viikossa: +0,4kg
Kokonaispudotus:  -13,5kg

Plussaviikko taas.. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Kunnon hikiliikunta jäi tältäkin viikolta puuttumaan, mutta onneksi sentäs jonkin verran tuota hyötyliikuntaa tuli harrastettua. Parempi sekin ku ei mitään. Viikonlopun syömiset meni penkin alle, herkkujakin meni melkoinen kasa. Ei ole helppoa, mutta jonkin näköistä itsekurin pilkahdusta on kuitenkin havaittavissa, onneksi.

Alkukuusta unohtui kuukausikatsauksen postaaminen, vaikka mitat muistinkin ottaa. Nyt kun selasin blogia taaksepäin, huomasin että edelliskuun katsauskin on jäänyt tekemättä, hups. Tässäpä siis kuitenkin vertausta kuukaudentakaiseen ja vastoinkäymisistä huolimatta on se mukava nähdä, että pidemmällä aikavälillä jotain saa edes aikaan..

hävinnyt kuukaudessa / kokonaiskato

Käsi        -0cm / -2cm

Tissi        -0cm / -3cm

Vyötärö   -2cm / -5cm

Vatsa      -1cm / -8cm

Peppu     -2cm / -8cm

Reisi       -0cm / -6cm

Pohje      -1cm / -3cm

   Yht.        -6cm  / -35cm

Toivo menetetty?

Viikonloppu tuli vietettyä isäni seurassa ja melkoisia ajatuksia taas omassa päässä risteilee. Aiemminkin olen kertonyt, että molemmat vanhempani ovat ylipainoisia. Isäni ylipaino on jo sellaisissa mittasuhteissa, että se haittaa suuresti hänen elämäänsä ja terveyttä. Suoraan sanottuna minun tekee pahaa katsoa häntä ja hänen ponnistelujaan pienienkin asioiden äärellä. Joku kysyisi, että miksi et puutu asiaan, mutta se ei todellakaan helppoa ole. Kokeiltu on, mutta jos ihminen ei halua pitää itsestään huolta, jos oma elämä ja terveys ei kiinnosta pätkääkään, on siihen vaikea ulkopuolisen vaikuttaa. Sillä saa aikaan vain mojovan perheriidan.

Harmittaa ja surettaa, pelkään ettei mene montaakaan vuotta, että jotain todella pahaa käy. Toisaalta harmittaa omat ajatukseni sillä osa minusta haluaisi, että jotain tapahtuisi (muttei mitään peruuttamatonta tietenkään), jotta hän tajuaisi mitä itselleen tekee. En usko, että mikään muu auttaa kun kunnon herätys. Kuolet, ellet muuta elintapojasi.

Kyyneleet silmissä tajuan entistä kirkkaammin mitä elämältäni haluan. En halua, että poikani joutuu pelkäämään äitinsä menettämistä. Enkä minä halua koskaan menettää elämänhaluani.

Viikonloput

Ihanaa, mökkiviikonloppu tiedossa. Varmaankin viimeistä kertaa tänä vuonna, tämän jälkeen jäädään ensi kesää jo odottelemaan. Mutta mä nautin nyt vielä kerran, nauttikaa tekin ihanat lukijat! <3

Uudet kujat ja männynkävyt

Mä odotan jo aivan suunnattoman paljon pääsyä uuteen ihanaan kotiin, uudelle paikalle, hieman kauemmas keskustan vilinästä. Tässä kuussa se tapahtuu, oih ja voih!! Miten niin lähellä oleva asia voikaan tuntua niin kamalan kaukaiselta. Mutta niinkuin sitä sanotaan, hyvää kannattaa odottaa..

Nykyiset lenkkipolut tylsistyttää ja siinä onkin enkä yksi syy miksi viime aikoina en ole paljon lenkille lähtenyt. Täällä keskustassa hyvät lenkkipolut ovat aika kiven alla, sillä itse en ainakaan nauti pahemmin kävelykaduilla lenkkeilystä, kaikki se vieressä kulkevien autojen meteli ja saaste pikemminkin ahdistaa ja tukahduttaa. Lenkille kun lähtee niin tulee keuhkot saada täyteen raikasta ja puhdasta ilmaa, mieluiten vaikka metsän tuoksuja ja hiekkapolkuja. Aivan pian pääsen lenkille uusiin maisemiin, etsimään uusia lenkkipolkuja, tutkimaan uudet kivet ja kuuset. Tekee jo niin mieli päästä tutustumaan uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Hieman oon kärsimätön!

Eilen vietin vapaaillan ystäväni kanssa, käytiin syömässä ja muutamalla drinksulla. Ai että se tekeekin hyvää välillä.. Lapsettomana sitä ei osannut edes ajatella kuinka paljon sitä "omaa aikaa" normaalisti oli. Nykyisin pelkkä kauppareissu ilman lasta tuntuu siltä kun vähintään festareilla olis viettäny viikonlopun. Vähästä sitä ihminen saa energiaa.. ;)

Viikkokatsaus

VIIKKO 29: 

Maanantai:

Tiistai: 

Keskiviikko: 

Torstai: 

Perjantai:
Lauantai: 

Sunnuntai:

Paino: 88,6kg
Pudotus viikossa: -0,8kg
Kokonaispudotus:  -13,9kg

Alkuviikko meni hyvin, viikonloppu ei niinkään. Herkkulakkokin rakoili, karkkia tuli syötyä. Ei nyt onneksi mitään megamättämistä, mutta olisin vähemmälläkin pärjännyt. Mutta onneksi sentäs miinusviikko. Liikunnat ovat olleet tasan tarkkaan nollassa.. Motivaationpuute. Oih ja voih. Mutta kuka sanoi, että elämäntapamuutos olisi pelkkää ruusuilla tanssimista? Ei kukaan, enkä sitä oletakaan. Jokaisessa asiassa on ylä-ja alamäet, vainuan jo että pian tämä neiti on kukkulan päällä ja alamäki taas alkaa ;) Ihanaa viikkoa kaikille!