sunnuntai 1. joulukuuta 2013

0

Energiat on nollassa, kuin myös motivaatio. Jatkuva pimeys ja ankeus tuntuu vievän kaikki voimat. Pojan kanssa ollaan edelleen toipilaina. Mies on ollut paljon töissä. Nämä kaikki tekijät kun summaa yhteen, arvatakin saattaa, että on tullut syötyä huonosti ja liikuttua vielä huonommin. Olo on suorastaan karmea.

Päätin pitää pienen paussin viikkokatsauksista, ainakin painon osalta. Vaa'alle ei huvita nousta, sillä tiedän ettei tulos ole toivottu. Katsoo nyt kauanko tämä kestää, voi olla, että palaan viikkokatsauksien kanssa jo viikon päästä, tai vasta ensi vuonna. Nyt kun paino junnaa samassa viikosta toiseen, se vain latistaa fiiliksiä vielä lisää, kun asia pitää teille tulla paljastamaan. Enkä perustanut blogia latistamaan omia tunteita, päinvastoin.

Pieniä valonpilkahduksia välähtelee kuitenkin silloin tällöin. Kävin töissä ja näin työkaveria, jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Hän katseli pitkään ja kysäisi, olenko laihtunut. Posket kuulemma kaventuneet, ja onhan ne, kun vertaa vuosi taaksepäin. Työvaatteiden alle saa tuon lopun kropan mukavasti piiloon.. Mutta olipahan taas vaikeaa myöntää, että juu näin on, olen laihtunut. Sen sijaan katselin jalkojani ja mumisin.. hmm ehkä pari kiloa.. Ehkäpä tämä juuri siksi, kun pitkään aikaan ei mitään muutosta ole tapahtunut. Mutta kyllä tämä huomio sai hymyn nousemaan kaventuneille kasvoilleni. Vielä kun jaksaisin muistaa tämmöiset onnistumisen tunteet, kun käsi kopeloi karkkipussia...

6 kommenttia:

  1. Silloin pitää levätä, kun keho sitä kaipaa. Voimia ja jaksamista. Jos jaksat, vastaile mun blogissa olevaan haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nyt tuntuu siltä että se lepo ja voimien kerääminen on paras juttu! Täytyypä käydä kurkkimassa :)

      Poista
  2. Älä masennu, tää pimeys ja kylmyys vie keneltä tahansa energiat ja kannattaa parannella itsenä kunnolla ennen kuin ryntää salille tai lenkkipoluille :) Kokeile vaikka keskittyä yhteen pieneen parannukseen, esim. terveelliseen aamiaiseen tai päivittäiseen lyhyeen ja rauhalliseen kävelylenkkiin (jos siis tauti ei paina liikaa päälle) niin kyllä se olokin alkaa siitä taas parantua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin ajattelin.. Annan nyt vähän aikaa itselleni ja yrittäan olla stressaamatta. Pääasia ettei paino ainakaan lähtisi nousuun.. Ajan kanssa eiköhän se uusi draivikin sieltä löydy!

      Poista
  3. I feel you girl! Harmi, että sullakin on nyt "matalakausi" menossa, mutta toisaalta lohduttavaa etten ole yksin.. :)

    VastaaPoista