Kuulumisia

Raskausviikkoja on kertynyt jo 35+rapiat. Alle viisi viikkoa laskettuun aikaan ja kahden viikon kuluttua vauva olisi jo täysiaikainen ja saisi alkaa tulemaan. Henkisesti olen varautunut siihen, että yliaikaiseksi tämä raskaus menee, vaikka koskaanhan sitä ei tiedä. Meinaan kyllä parin viikon kuluttua alkaa kuurailemaan kylppärin kaakeleita vauvanhäätömielessä, sen verran alkaa olemaan tukala olo välillä. Jos voisi kotona vain olla ja lepäillä, ei ongelmia varmaankaan olisi. Mutta tuo energinen kaksvee antaa aika vähän mahdollisuuksia sohvalla makoiluun. Herran päikkäriajat menee usein itsekin nukkuessa, sen verran on väsyttänyt viime viikkoina.

Supistuksia tulee tasaiseen tahtiin, mutta mitään kovin kivuliaita ne eivät vielä ole onneksi olleet. Liitoskivut sen sijaan ovat pahentuneet melkoisesti viime viikkoina. Yläselkä temppuilee, jos seisoskelen yhtään pidempään. Koko kroppa on iltaisin ihan loppu, vaikka yrittäisikin ottaa iisisti. Sohvalta ylöspääseminen tai sängyssä kyljen kääntö on välillä koomisen näköistä äheltämistä. Mitäs vielä.. :D Vaivoista huolimatta koen voivani melkoisen hyvin! Paremmin kun esikoisesta. Mutta toki huomaan, että mieli ja kroppa alkavat olemaan valmis antamaan häädön tälle pienelle alivuokralaiselle.

Tänään koin pienoisen järkytyksen neuvolassa, kun paino oli pompsahtanut useamman kilon ylöspäin. Kyllä se vaan edelleen tuntuu pahalta, vaikka sen tiedostaa että painonnousu kuuluu oleellisesti raskauteen, eikä kaikki ole läskiä. Nestettä kertyy ihan selvästi, sillä eilisaamuun verrattuna oli paino noussut kaksi kiloa. Paino oli siis 99,4kg, eli ei kaukana ole enää tuo 100kg raja. Kyllähän se harmittaa, jos se nyt jo rikkoontuu, kun tässä on vielä monta viikkoa edessä. Mutta samalla on hassua harmitella jotain noin vähäistä, kun vauva ja minä voimme hyvin. Sehän kuitenkin on pääasia!

Päivä kerrallaan, viikko kerrallaan. Niin tai näin, ei mene enää kauaa kun saan pienen nyytin syliin! <3