Aivan ihana aamulenkki. Taisi koko muu Helsinki vielä nukkua kun seitsemän jälkeen pistin menemään pitkin lenkkipolkua. Heräsin äkäisenä, väärällä jalalla, koska en olisi halunnut vielä nousta. Väsytti. Poika heräsi normaalia aiemmin, tiedossa siis jokseenkin känkkäränkkäaamu, kivaa.. Mies sanoi jonkun muka-poikkinaisen sanan, josta heti kimpaannuin. Olin jo ajatellut etten aamulenkkiä tälle päivää vedä, mutta siltä seisomalta vedin lenkkikamat päälle ja painuin pihalle. Ja sinnehän se äkäpussi jäi, lenkkipolulle. Ei taida olla parempaa tapaa aloittaa päivänsä, kuin aamulenkki ihanassa nousevassa auringonpaisteessa, normaalisti niin vilisevän Helsingin ollessa hiljainen. En edes muistanut lenkin jälkeen, että olin ollut pahalla päällä.
Ja niin, innostuin pieneen hölkkäänkin lenkin aikana. Meno ei ollut hurja, mutta erikoisen pitkän pätkän jaksoin hölkkäillä. Ja mikä ehdottoman parasta, en edes hengästynyt kamalasti. Ihanaa :) Viikon päästä saan lähteä aamuhölkälle uuden kodin lenkkipoluille, en malta odottaa!
En tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ainakin pakkausta, muuton ja melkoisesti hyötyliikuntaa. Tosin kokkailut taitaa jäädä minimiin ja varmasti turvaudutaan noutoruokaan. Äh, ärsyttää jo valmiiksi. Tämäkin viikko mennyt jo läskiksi syömisten suhteen, äskenkin söin pullan vaikkei tehnyt mieli, vaan siksi, että sitä oli tarjolla. Älyttömän tyhmää. Itsekuri, missä lienet? Kenties uudessa kodissa odottamassa minua?
lauantai 28. syyskuuta 2013
torstai 26. syyskuuta 2013
Herkututtaa ja hatuttaa
Tälle viikolle olen tehnyt kaksi aamulenkkiä, vielä ainakin yksi pitäisi joku aamu vetäistä, jotta ollaan tavoitteessa. Kyllä huomaa taas olevan Se aika kuukaudesta, herkututtaa ihan koko ajan. Kaikkea mahdollista tekee mieli, jokseenkin ollaan vielä kohtuudessa kuitenkin pysytty.. On pikkasen epäreilua, että hormonitoiminta saa aikaan tämmöiset herkkuhalut. Yritän kuitenkin kunnialla selvitä tästä viikosta, -200g tarvittaisiin pudotukseksi, jotta -15kg raja menisi rikki. Kuulostaa jo ihan hyvältä määrältä ;)
Muutto stressaa, ja kaikki siihen liittyvä. Miten kerkiän pakata kaiken poikaa toisella kädellä viihdyttäen, miten muutto sujuu, mitä kaikkea menee rikki, miten remontti sujuu, miten poika sopeutuu uuteen kotiin, miten me sopeudumme uuteen kotiin, millaista siellä on? Mitä kaikkea olen unohtanut stressata? Päätä särkee, iltaisin en saa unta ja kaikki asiat kiukuttaa. Voih, muutaman viikon päästä helpottaa, toivottavasti.
Taidan kömpiä lämpöisen peiton alle pikkumiehen viereen päiväunille.. zzz.
Muutto stressaa, ja kaikki siihen liittyvä. Miten kerkiän pakata kaiken poikaa toisella kädellä viihdyttäen, miten muutto sujuu, mitä kaikkea menee rikki, miten remontti sujuu, miten poika sopeutuu uuteen kotiin, miten me sopeudumme uuteen kotiin, millaista siellä on? Mitä kaikkea olen unohtanut stressata? Päätä särkee, iltaisin en saa unta ja kaikki asiat kiukuttaa. Voih, muutaman viikon päästä helpottaa, toivottavasti.
Taidan kömpiä lämpöisen peiton alle pikkumiehen viereen päiväunille.. zzz.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Ihka ensimmäiset muutoskuvat, jaiks!
Nyt on tullut sen aika. Sen mitä olen miettinyt jo blogin perustamisesta alkaen. Julkaisenko joskus itsestäni minkäänlaisia muutoskuvia? Ensinnäkin, että saanko koskaan aikaiseksi niin paljon muutosta, että siinä olisi mitään julkaisemisen arvoista? Ja toiseksi, onko minulla tarpeeksi pokkaa näyttää pientä palastakaan siitä miltä kehoni näyttää. Tämä edelleen hyvin ylipainoinen kehoni. Nyt olen onnistunut keräämään sen verran itsevarmuutta, että näytän teille, rakkaat lukijat, jenkkakahvojeni muutoskuvat aikavälillä huhtikuu-syyskuu. Aikaa kuvien välillä siis puolisen vuotta. Paino on ollut tuolloin n. 95kg, ja siis nyt 87-88kg.
Kuvissa päälläni olevat farkut olivat tuolloin huhtikuussa älyttömän kireät ja ahdistavat, tänään ne ovat olleet päälläni koko päivän eikä ahdistuksesta ole tietoakaan. Päinvastoin niitä saa kiskoa vähän väliä ylöspäin. Voi tätä riemun tunnetta, mä olen onnistunut jossain!
Noniin, rohkeutta ja rumpujen pärinää... Olkaapa hyvät!
Kuvissa päälläni olevat farkut olivat tuolloin huhtikuussa älyttömän kireät ja ahdistavat, tänään ne ovat olleet päälläni koko päivän eikä ahdistuksesta ole tietoakaan. Päinvastoin niitä saa kiskoa vähän väliä ylöspäin. Voi tätä riemun tunnetta, mä olen onnistunut jossain!
Noniin, rohkeutta ja rumpujen pärinää... Olkaapa hyvät!
Huhtikuu
Syyskuu
Mitäs olette mieltä?
maanantai 23. syyskuuta 2013
Viikkokatsaus
VIIKKO 32:
Maanantai: Aamukävely 30min
Tiistai: Aamukävely 20min
Keskiviikko: Aamukävely 40min
Torstai: -
Perjantai: Aamukävely 40min
Lauantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: Aamukävely 40min
Paino: 87,7kg
Pudotus viikossa: -1,2kg
Kokonaispudotus: -14,8kg
Huhhuh, en tiedä mitä sanoisin. Muuta kun, että puheet pois ja lenkille. Lenkit on tehty "aamuaerobisena", eli tyhjällä vatsalla. Ja näyttäisi todella toimivan! Nimittäin viikonloppuna tuli jopa herkuteltua karkkia, puolikas pitsa ja viiniä. Siitä huolimatta tuollainen tulos, jes! Kyllä mä nyt asetan tavoitteeksi 3-4 aamulenkkiä joka viikko. Ne tekee pirun hyvää tämmöisen mammalomalaisen pääkopalle, mutta näköjään myös kropalle! Tämmöisissä maisemissa lenkkeilin sunnuntaiaamuna<3
Paino: 87,7kg
Pudotus viikossa: -1,2kg
Kokonaispudotus: -14,8kg
Huhhuh, en tiedä mitä sanoisin. Muuta kun, että puheet pois ja lenkille. Lenkit on tehty "aamuaerobisena", eli tyhjällä vatsalla. Ja näyttäisi todella toimivan! Nimittäin viikonloppuna tuli jopa herkuteltua karkkia, puolikas pitsa ja viiniä. Siitä huolimatta tuollainen tulos, jes! Kyllä mä nyt asetan tavoitteeksi 3-4 aamulenkkiä joka viikko. Ne tekee pirun hyvää tämmöisen mammalomalaisen pääkopalle, mutta näköjään myös kropalle! Tämmöisissä maisemissa lenkkeilin sunnuntaiaamuna<3
Ihanaa viikkoa kaikille, mun viikko ainakin alkoi melkoisen hyvin! :)
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Ylämäkeä
Ihanaa kun taas pitkästä aikaa voi olla jokseenkin edes tyytyväinen itseensä, olen nyt kolmena aamuna käynyt aamulenkillä tyhjällä vatsalla 20-40min. Jumantsuikka, että on hyvä herätys ja päivä lähtee ihanasti käyntiin! Suosittelen, vaikka suoraan lämpimän peiton alta hyppääminen lenkkitossuihin ei kuulosta inhimilliseltä. Mutta kyllä se on tasan sen arvoista! Itsellä tuo lähteminen jotenkin helpottui kun en ajattele sitä sen enempää, lähden vain. En rupea miettimään vaihtoehtoja, vaan siltä seisomalta lenkkikamat päälle ja ulos. Tänäänkin tihutti vettä koko matkan mutta se ei edes haitannut. Ja se tunne, kun saa itsestään taas pitkän alamäen jälkeen jotain konkreettista irti, se on ihana. Pettymyksiä onkin ollut jo ihan liikaa..
maanantai 16. syyskuuta 2013
Viikkokatsaus ja reipas aamu
VIIKKO 31:
Maanantai: Kävelyä + pyöräily 20min
Tiistai: Kävelyä
Keskiviikko: Pyöräily 1h
Torstai: -
Perjantai: Kävelyä n.8km
Lauantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: -
Paino: 88,9kg
Pudotus viikossa: -0,1kg
Kokonaispudotus: -13,6kg
Että sellanen hurja tulos tälle viikolle! Mutta miinus se on aina miinusta, eikös vaan! ;) Pientä ketutusta ilmassa, mutta eipähän paino ainakaan noussut..
Tänään sain sen uuden vaihteen hieman takkuisesti päälle. Aamulla repäsin ja painelin aamulenkille miehen jäädessä vahtimaan kupeitteni hedelmää. Kuulkaas vallan puoli tuntia reipasta kävelyä ja ihanaa musiikkia ja kaikki huolet jäi sille tielle! Suihkun kautta virkeänä oli ihana aloittaa uusi päivä. Siinä aamulla miettiessäni kaikkia mahdollisia syitä miksi en nyt lenkille lähtisikään (niitä löytyi paljon, kuten väsymys, huonosti nukuttu yö, ei jaksa, ei kiinnosta, väsymys, kotityöt, lapsen aamukätinät, sopivien lenkkihousujen puute, väsymys.. ym ym.) päätin vain lopettaa syiden keksimisen ja lähteä. Muutaman minuutin päästä olin jo ulkona ja olo oli ihana. Se puoli tuntia aikaa omien ajatusten kanssa, ihanan viileässä syysaamussa tekee ihmeitä. Nyt on taas sellainen draivi päällä, että odotan jo josko huomenna aamulle pääsisin uudestaan..
Ja niin, miten ihanaa onkaan törmätä tälläiseen aamulenkillä, väkisinkin nousee hymy huulille :)
Paino: 88,9kg
Pudotus viikossa: -0,1kg
Kokonaispudotus: -13,6kg
Että sellanen hurja tulos tälle viikolle! Mutta miinus se on aina miinusta, eikös vaan! ;) Pientä ketutusta ilmassa, mutta eipähän paino ainakaan noussut..
Tänään sain sen uuden vaihteen hieman takkuisesti päälle. Aamulla repäsin ja painelin aamulenkille miehen jäädessä vahtimaan kupeitteni hedelmää. Kuulkaas vallan puoli tuntia reipasta kävelyä ja ihanaa musiikkia ja kaikki huolet jäi sille tielle! Suihkun kautta virkeänä oli ihana aloittaa uusi päivä. Siinä aamulla miettiessäni kaikkia mahdollisia syitä miksi en nyt lenkille lähtisikään (niitä löytyi paljon, kuten väsymys, huonosti nukuttu yö, ei jaksa, ei kiinnosta, väsymys, kotityöt, lapsen aamukätinät, sopivien lenkkihousujen puute, väsymys.. ym ym.) päätin vain lopettaa syiden keksimisen ja lähteä. Muutaman minuutin päästä olin jo ulkona ja olo oli ihana. Se puoli tuntia aikaa omien ajatusten kanssa, ihanan viileässä syysaamussa tekee ihmeitä. Nyt on taas sellainen draivi päällä, että odotan jo josko huomenna aamulle pääsisin uudestaan..
Ja niin, miten ihanaa onkaan törmätä tälläiseen aamulenkillä, väkisinkin nousee hymy huulille :)
Iloista päivänjatkoa kaikille!
lauantai 14. syyskuuta 2013
Onnellisuutta ja kiitosta
Nyt on kyllä pakko omistaa yksi postaus teille kaikille ihanille lukijoille. Kiitos <3 Kyllä kummasti piristää mieltä ja oloa, kun saa kannustavaa palautetta silloin kun kaikki tuntuu menevän persiilleen. Olette ihania ja muistin eilisen postauksen jälkeen miksi tätä hommaa oikeen teen. Blogin kirjoittaminen on itselleni terapiaa mutta se toimii myös päiväkirjana. Blogin pitäminen ja muiden blogien lukeminen on myös oiva tapa kuluttaa näitä tylsiä ja hiljaisia päiväunihetkiä ;)
Olen tiedostanut, että moni lukee blogiani ihan hissukseen, sillä melkoinen virta täällä käy päivittäin vaikka se ei kommenttien määrässä aina näykään. Mutta en minä kommentteja erityisemmin kalastelekaan, tärkeintä on että viihdytte mukana ja toivottavasti saatte jotain irti näistä höpötyksistäni. Helpottaa kummasti tietää, että siellä toisella puolella ruutua on ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kun minäkin.
Ja meille kaikille enempi tai vähempi pullukoille, tyytyväisille tai tyytymättömille, isoille tai pienille, röllykkämahoille ja riipputisseille tahdon sanoa, että eläkää elämäänne niin, että olette onnellisia. Jos kilojen pudotus tekee teidät onnelliseksi niin tähdätkää siihen. Jos se on joku muu asia, niin älkää arkailko, elämä on liian lyhyt. Tuntuu, että liian usein keksityn niihin negatiivisiin asioihin, vaikka elämässäni on niin paljon hyvää. En ole koskaan ollut onnellisempi, kun mitä nyt olen. Tiedä sitten olenko vielä tuplasti onnellisempi 20kg laihempana, se jää nähtäväksi ;)
Olen tiedostanut, että moni lukee blogiani ihan hissukseen, sillä melkoinen virta täällä käy päivittäin vaikka se ei kommenttien määrässä aina näykään. Mutta en minä kommentteja erityisemmin kalastelekaan, tärkeintä on että viihdytte mukana ja toivottavasti saatte jotain irti näistä höpötyksistäni. Helpottaa kummasti tietää, että siellä toisella puolella ruutua on ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kun minäkin.
Ja meille kaikille enempi tai vähempi pullukoille, tyytyväisille tai tyytymättömille, isoille tai pienille, röllykkämahoille ja riipputisseille tahdon sanoa, että eläkää elämäänne niin, että olette onnellisia. Jos kilojen pudotus tekee teidät onnelliseksi niin tähdätkää siihen. Jos se on joku muu asia, niin älkää arkailko, elämä on liian lyhyt. Tuntuu, että liian usein keksityn niihin negatiivisiin asioihin, vaikka elämässäni on niin paljon hyvää. En ole koskaan ollut onnellisempi, kun mitä nyt olen. Tiedä sitten olenko vielä tuplasti onnellisempi 20kg laihempana, se jää nähtäväksi ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)




.jpg)
.jpg)