Lauantaiaamu

Aivan ihana aamulenkki. Taisi koko muu Helsinki vielä nukkua kun seitsemän jälkeen pistin menemään pitkin lenkkipolkua. Heräsin äkäisenä, väärällä jalalla, koska en olisi halunnut vielä nousta. Väsytti. Poika heräsi normaalia aiemmin, tiedossa siis jokseenkin känkkäränkkäaamu, kivaa.. Mies sanoi jonkun muka-poikkinaisen sanan, josta heti kimpaannuin. Olin jo ajatellut etten aamulenkkiä tälle päivää vedä, mutta siltä seisomalta vedin lenkkikamat päälle ja painuin pihalle. Ja sinnehän se äkäpussi jäi, lenkkipolulle. Ei taida olla parempaa tapaa aloittaa päivänsä, kuin aamulenkki ihanassa nousevassa auringonpaisteessa, normaalisti niin vilisevän Helsingin ollessa hiljainen. En edes muistanut lenkin jälkeen, että olin ollut pahalla päällä.

Ja niin, innostuin pieneen hölkkäänkin lenkin aikana. Meno ei ollut hurja, mutta erikoisen pitkän pätkän jaksoin hölkkäillä. Ja mikä ehdottoman parasta, en edes hengästynyt kamalasti. Ihanaa :) Viikon päästä saan lähteä aamuhölkälle uuden kodin lenkkipoluille, en malta odottaa!

En tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ainakin pakkausta, muuton ja melkoisesti hyötyliikuntaa. Tosin kokkailut taitaa jäädä minimiin ja varmasti turvaudutaan noutoruokaan. Äh, ärsyttää jo valmiiksi. Tämäkin viikko mennyt jo läskiksi syömisten suhteen, äskenkin söin pullan vaikkei tehnyt mieli, vaan siksi, että sitä oli tarjolla. Älyttömän tyhmää. Itsekuri, missä lienet? Kenties uudessa kodissa odottamassa minua?

http://weheartit.com/