lauantai 24. elokuuta 2013

Silmät auki

Miksi se ihmismieli on niin mutkikas? Tiesin jo tälle lomalle lähdettäessä, että varmasti tulee herkuteltua ja syötyä mitä sattuu, mutta en taas ihan tätä ajatellut. Olen jo pidemmän aikaa onnistunut syömään fiksusti ja jättänyt herkuttelut vähemmälle. Ja olo on ollut hyvä. Tällä viikolla olen syönyt herkkuja enemmän kun kenenkään kuuluisi ja olo on ihan hirveä! Ei pelkästään fyysisesti, mutta olen myös koko ajan voimaton ja kärttyinen, varsinkin sokeripiikkien jälkeen. Ennen en tainnut edes ymmärtää miten paljon kurkusta alas tungettu sonta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mun mieleen ja oloon.

Hassuinta kuitenkin on ollut huomata, kuinka mieli tekee tepposia. Koko viikko on mennyt meinigillä, että kun nyt kerran syödään ni syödään sitten ja kunnolla. Karkkia ei tosissaan oteta kolmea, vaan niin paljon, että syöminen lopetetaan vasta kun jo oksettaa. Ja senkin jälkeen huomaan miettiväni ottaisinko vielä yhden. Sairasta, ja tiedostan sen. Tästä edetäänkin ajatukseen, jonka olen tiedostanut jo kauan, mutta siitä en ole kenellekään puhunut, puhun siis nyt teille.  Huomaan itsessäni jonkinasteisen ahmimishäiriön ja nyt, kun ajattelen aikaa taaksepäin taitaa niitä oireita ollut jo ala-asteella. Ei ihme, että painon kanssa on kamppailtu jo pidemmän aikaa. Tajuan nyt olevani sairas, bulimikko ilman sitä oksentamista. Kun kerran annan itselleni luvan syödä, syön siihen pisteeseen, että tekee mieli oksentaa. Ei se voi olla missään määrin tervettä.

Paljastus numero kaksi; joskus ylä-asteen ja lukion välillä muistan ajanjakson, jolloin syöminen meni usein siihen pisteeseen että pakotin itseni oksentamaan. En koskaan ole kuitenkaan ajatellut että olisin sairastanut bulimiaa, loppuen lopuksi tämä ei jatkunut kauaa vaan onnistuin lopettamaan, tiedostaen kuinka hölmöä se oli. 

Tämän postauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen ei ollut helppoa, eipä kai koskaan näin suurten asioiden tiedostaminen olekaan. Mutta ehkä nyt kun kissa on nostettu kunnolla pöydälle, pystyn käsittelemään asiaa paremmin.. Toivotaan. 

10 kommenttia:

  1. Usein taustalla on ahmimishäiriön piirteitä. Tunnesyömistä, syömistä johonkin oloon ja sitä ei vain myönnetä itselleen, eikä muille.

    Mutta nyt tiedät totuuden, ja itsensä opiskelu on helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti nyt osaa ajatella asioita eri lailla. Onhan se selvää ettei näin voi jatkua. Onneksi arki on sujunut hyvin, nyt vaan tämä loma sai koko homman räjähtämään käsiin..

      Poista
  2. Hienoa että tulit kaapista! :) Tervehtymistä! Tästä se sitten lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä helpottaa olla julkisesti kaapista tullut ;)

      Poista
  3. Voi ei, tsemppiä kovasti - kyllä se siitä taas lähtee rullaamaan!:) mannamasu.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Asiat ottaa aikaa... Kun tiedostaa tuon puolen / tavan itsessään, olisiko helpompi olla kokonaan ilman? Pystyykö olemaan? Onko lähellä joku, jolle voisi sanoa, että huomauttaa tuosta käytöksestä..? Tietysti se on sinulla jo varmaan syvälle juurtunut tapa, mutta ajan kanssa varmasti hyvä tulee. Omien ajatuksien työstämiseen tarvitsee aikaa. Aina se, että tietää sen mässäilyn olevan "turhaa ja turmioksi", ei auta niin pitkälle, että jättäisi sen mässäilyn väliin...

    Itsekin olen hiljalleen terveempiä elämäntapoja etsiskellyt ja huomannut, että kaikki ottaa aikansa. Minulla ei ole ylipainoa pudotettavana, mutta haluan löytää juuri MINULLE sen hyvä ja terveellisen tavan elää, niin että on hyvä olla.

    Sokerikierre on paha, siitä irrottautuminen tekee niin hyvää! :)
    Tsemppiä!

    Tervetuloa kurkkaamaan hyvaaoloaetsimassa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan että mun on parasta olla kokonaan ilman herkkuja. Se on helpointa, koska kuten sanottua en osaa ottaa sitä muutamaa karkkia vaan aina sitä menee sitten enempi. Ja tuo sokerikierre pirulainen, se on paha! Mutta nyt haluan siitä taas eroon, useamman viikon olin tuossa ennen lomaa ilman yhtäkään herkkua ja jossain vaiheessa huomasin ettei tee edes yhtään mieli. Sitä tunnetta taas odotellessa.. Kiitos tsemppauksista ja kommentista, täytyy tulla vastavierailulle sun blogiin :)

      Poista
  5. Oot kyllä tosi rohkea kun kerroit siitä täällä ja jaoit asian meidän kanssa, arvostan <3

    Hyvä, että kuitenkin tiedostat ja myönnät tuon asian itsellesi, ehkä sen selätys on siten helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin veikkaan.. nyt sitten selättämään sitä ;) Kyllä tää varmasti helpottaa nyt.. kohtuus kaikessa, se on nyt löydettävä se kultainen keskitie. Kiitos <3

      Poista