VIIKKO 34:
Maanantai: -
Tiistai: Kävely 20min
Tiistai: Kävely 20min
Keskiviikko: Kävely 30min
Torstai: Sali 1h 10min
Torstai: Sali 1h 10min
Perjantai: -
Lauantai: Sali 1h 30min & kävely 20min
Lauantai: Sali 1h 30min & kävely 20min
Sunnuntai: -
Liikuntaa yhteensä: 3h 50min
Paino: 92,8kg
Muutos/viikko: +1,8kg
Raskaudenaikainen painonnousu (rv27) +6,8kg
Siis huhhuh, osasin odottaa reilua painonnousua, kun olo on ollut pari päivää aika huono, mutta kyllä puntari järkytti aamulla! Melkein kaksi kiloa viikossa! Omaksi lohdutukseni tiedän kropassa olevan ylimääräistä nestettä, sen huomaan käsistä ja jaloista jotka ovat turvoksissa.
Herkkuhimo on ollut aivan hirvittävä nyt loppuviikosta, joten senkin takia osasin odottaa reilua plussaa. Itsekuria ei ole pahemmin näkynyt, paitsi että karkkilakko on edelleen pitänyt, vaikka houkutus on ollut SUURI. Mietinkin antaisinko hieman itselleni anteeksi, enkä olisi sen karkin suhteen näin tiukka kun selvästi tekee niin mieli. Pohdiskelin eilen, josko antaisin itseni syödä viikonloppuisin namia, jos tekee mieli. Mutta ei silloinkaan mitään hirveitä määriä. Nimittäin kun se sokerihimo iskee, löydän kyllä muut keinot sen taltuttamiseen kuin karkin (mitä tekee siis eniten mieli). Sen sijaan viime päivinä olen syönyt keksejä tai jätskiä tai tättärää, niinkuin eilen illalla, leivoin pannukakun! Ja söin siitä kolme palaa. Omaksi onnekseni kärsin siitä koko loppuillan, olin niin ähky ja huonovointinen ettei tosikaan. Tuntuu, että vauva vie jo aika ison siivun mahansisällöstäni, että jos syön isommin tai herkuttelen, on olo sen jälkeen karmea. Muistipahan illalla taas että ei kannata.
Muutenkin hormonit ovat hyrränneet tällä viikolla. Kiihdyn nollasta sataan alta sekunnin.. Yhdessä hetkessä halin pojan kanssa ja mietin kuinka hän voikaan olla niin rakas ja seuraavalla sekunnilla kyyneleet kohoavat silmiin kun taas kerran olen menettänyt hermoni pojan suhteen ja korottanut ääntäni jostain turhasta mitä hän on tehnyt. Tämä jatkuva sadesää ja itseäni vaivaava väsymys ei helpota meidän arkea.. Nytkin katson ikkunasta vain todetakseni, että vettähän siellä sataa.. Ja jotain ohjelmaa pitäisi keksiä, ennenkuin poika pomppii seinille. Niin ja tuo itkuisuus, eilen kuivasin silmiäni ruokakaupassa, kun en vaan olisi jaksanut miettiä, mitä sieltä pitäisi ostaa. Huh, helppoa tämä raskaus.
Liikuntaa yhteensä: 3h 50min
Paino: 92,8kg
Muutos/viikko: +1,8kg
Raskaudenaikainen painonnousu (rv27) +6,8kg
Siis huhhuh, osasin odottaa reilua painonnousua, kun olo on ollut pari päivää aika huono, mutta kyllä puntari järkytti aamulla! Melkein kaksi kiloa viikossa! Omaksi lohdutukseni tiedän kropassa olevan ylimääräistä nestettä, sen huomaan käsistä ja jaloista jotka ovat turvoksissa.
Herkkuhimo on ollut aivan hirvittävä nyt loppuviikosta, joten senkin takia osasin odottaa reilua plussaa. Itsekuria ei ole pahemmin näkynyt, paitsi että karkkilakko on edelleen pitänyt, vaikka houkutus on ollut SUURI. Mietinkin antaisinko hieman itselleni anteeksi, enkä olisi sen karkin suhteen näin tiukka kun selvästi tekee niin mieli. Pohdiskelin eilen, josko antaisin itseni syödä viikonloppuisin namia, jos tekee mieli. Mutta ei silloinkaan mitään hirveitä määriä. Nimittäin kun se sokerihimo iskee, löydän kyllä muut keinot sen taltuttamiseen kuin karkin (mitä tekee siis eniten mieli). Sen sijaan viime päivinä olen syönyt keksejä tai jätskiä tai tättärää, niinkuin eilen illalla, leivoin pannukakun! Ja söin siitä kolme palaa. Omaksi onnekseni kärsin siitä koko loppuillan, olin niin ähky ja huonovointinen ettei tosikaan. Tuntuu, että vauva vie jo aika ison siivun mahansisällöstäni, että jos syön isommin tai herkuttelen, on olo sen jälkeen karmea. Muistipahan illalla taas että ei kannata.
Muutenkin hormonit ovat hyrränneet tällä viikolla. Kiihdyn nollasta sataan alta sekunnin.. Yhdessä hetkessä halin pojan kanssa ja mietin kuinka hän voikaan olla niin rakas ja seuraavalla sekunnilla kyyneleet kohoavat silmiin kun taas kerran olen menettänyt hermoni pojan suhteen ja korottanut ääntäni jostain turhasta mitä hän on tehnyt. Tämä jatkuva sadesää ja itseäni vaivaava väsymys ei helpota meidän arkea.. Nytkin katson ikkunasta vain todetakseni, että vettähän siellä sataa.. Ja jotain ohjelmaa pitäisi keksiä, ennenkuin poika pomppii seinille. Niin ja tuo itkuisuus, eilen kuivasin silmiäni ruokakaupassa, kun en vaan olisi jaksanut miettiä, mitä sieltä pitäisi ostaa. Huh, helppoa tämä raskaus.