maanantai 30. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 33: 
Maanantai: -
Tiistai: Aamukävely 40min
Keskiviikko: Aamukävelu 40min
Torstai: -
Perjantai: Aamukävely 20min
Lauantai: Aamukävely/hölkkä 40min
Sunnuntai: -

Paino: 87,7kg
Pudotus viikossa: -0,0kg
Kokonaispudotus:  -14,8kg

Paino samassa, elämä muutoksessa. Muuttoviikko, postailen jos aikaa löytyy.. Ihanaa viikkoa kaikille! <3

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lauantaiaamu

Aivan ihana aamulenkki. Taisi koko muu Helsinki vielä nukkua kun seitsemän jälkeen pistin menemään pitkin lenkkipolkua. Heräsin äkäisenä, väärällä jalalla, koska en olisi halunnut vielä nousta. Väsytti. Poika heräsi normaalia aiemmin, tiedossa siis jokseenkin känkkäränkkäaamu, kivaa.. Mies sanoi jonkun muka-poikkinaisen sanan, josta heti kimpaannuin. Olin jo ajatellut etten aamulenkkiä tälle päivää vedä, mutta siltä seisomalta vedin lenkkikamat päälle ja painuin pihalle. Ja sinnehän se äkäpussi jäi, lenkkipolulle. Ei taida olla parempaa tapaa aloittaa päivänsä, kuin aamulenkki ihanassa nousevassa auringonpaisteessa, normaalisti niin vilisevän Helsingin ollessa hiljainen. En edes muistanut lenkin jälkeen, että olin ollut pahalla päällä.

Ja niin, innostuin pieneen hölkkäänkin lenkin aikana. Meno ei ollut hurja, mutta erikoisen pitkän pätkän jaksoin hölkkäillä. Ja mikä ehdottoman parasta, en edes hengästynyt kamalasti. Ihanaa :) Viikon päästä saan lähteä aamuhölkälle uuden kodin lenkkipoluille, en malta odottaa!

En tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ainakin pakkausta, muuton ja melkoisesti hyötyliikuntaa. Tosin kokkailut taitaa jäädä minimiin ja varmasti turvaudutaan noutoruokaan. Äh, ärsyttää jo valmiiksi. Tämäkin viikko mennyt jo läskiksi syömisten suhteen, äskenkin söin pullan vaikkei tehnyt mieli, vaan siksi, että sitä oli tarjolla. Älyttömän tyhmää. Itsekuri, missä lienet? Kenties uudessa kodissa odottamassa minua?



torstai 26. syyskuuta 2013

Herkututtaa ja hatuttaa

Tälle viikolle olen tehnyt kaksi aamulenkkiä, vielä ainakin yksi pitäisi joku aamu vetäistä, jotta ollaan tavoitteessa. Kyllä huomaa taas olevan Se aika kuukaudesta, herkututtaa ihan koko ajan. Kaikkea mahdollista tekee mieli, jokseenkin ollaan vielä kohtuudessa kuitenkin pysytty.. On pikkasen epäreilua, että hormonitoiminta saa aikaan tämmöiset herkkuhalut. Yritän kuitenkin kunnialla selvitä tästä viikosta, -200g tarvittaisiin pudotukseksi, jotta -15kg raja menisi rikki. Kuulostaa jo ihan hyvältä määrältä ;)

Muutto stressaa, ja kaikki siihen liittyvä. Miten kerkiän pakata kaiken poikaa toisella kädellä viihdyttäen, miten muutto sujuu, mitä kaikkea menee rikki, miten remontti sujuu, miten poika sopeutuu uuteen kotiin, miten me sopeudumme uuteen kotiin, millaista siellä on? Mitä kaikkea olen unohtanut stressata? Päätä särkee, iltaisin en saa unta ja kaikki asiat kiukuttaa. Voih, muutaman viikon päästä helpottaa, toivottavasti.

Taidan kömpiä lämpöisen peiton alle pikkumiehen viereen päiväunille.. zzz.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Ihka ensimmäiset muutoskuvat, jaiks!

Nyt on tullut sen aika. Sen mitä olen miettinyt jo blogin perustamisesta alkaen. Julkaisenko joskus itsestäni minkäänlaisia muutoskuvia? Ensinnäkin, että saanko koskaan aikaiseksi niin paljon muutosta, että siinä olisi mitään julkaisemisen arvoista? Ja toiseksi, onko minulla tarpeeksi pokkaa näyttää pientä palastakaan siitä miltä kehoni näyttää. Tämä edelleen hyvin ylipainoinen kehoni. Nyt olen onnistunut keräämään sen verran itsevarmuutta, että näytän teille, rakkaat lukijat, jenkkakahvojeni muutoskuvat aikavälillä huhtikuu-syyskuu. Aikaa kuvien välillä siis puolisen vuotta. Paino on ollut tuolloin n. 95kg, ja siis nyt 87-88kg.

Kuvissa päälläni olevat farkut olivat tuolloin huhtikuussa älyttömän kireät ja ahdistavat, tänään ne ovat olleet päälläni koko päivän eikä ahdistuksesta ole tietoakaan. Päinvastoin niitä saa kiskoa vähän väliä ylöspäin. Voi tätä riemun tunnetta, mä olen onnistunut jossain!

Noniin, rohkeutta ja rumpujen pärinää... Olkaapa hyvät!

Huhtikuu

Syyskuu

Mitäs olette mieltä? 


maanantai 23. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 32: 
Maanantai: Aamukävely 30min
Tiistai: Aamukävely 20min
Keskiviikko: Aamukävely 40min
Torstai: -
Perjantai: Aamukävely 40min
Lauantai: -
Sunnuntai: Aamukävely 40min

Paino: 87,7kg
Pudotus viikossa: -1,2kg
Kokonaispudotus:  -14,8kg

Huhhuh, en tiedä mitä sanoisin. Muuta kun, että puheet pois ja lenkille. Lenkit on tehty "aamuaerobisena", eli tyhjällä vatsalla. Ja näyttäisi todella toimivan! Nimittäin viikonloppuna tuli jopa herkuteltua karkkia, puolikas pitsa ja viiniä. Siitä huolimatta tuollainen tulos, jes! Kyllä mä nyt asetan tavoitteeksi 3-4 aamulenkkiä joka viikko. Ne tekee pirun hyvää tämmöisen mammalomalaisen pääkopalle, mutta näköjään myös kropalle! Tämmöisissä maisemissa lenkkeilin sunnuntaiaamuna<3


Ihanaa viikkoa kaikille, mun viikko ainakin alkoi melkoisen hyvin! :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ylämäkeä

Ihanaa kun taas pitkästä aikaa voi olla jokseenkin edes tyytyväinen itseensä, olen nyt kolmena aamuna käynyt aamulenkillä tyhjällä vatsalla 20-40min. Jumantsuikka, että on hyvä herätys ja päivä lähtee ihanasti käyntiin! Suosittelen, vaikka suoraan lämpimän peiton alta hyppääminen lenkkitossuihin ei kuulosta inhimilliseltä. Mutta kyllä se on tasan sen arvoista! Itsellä tuo lähteminen jotenkin helpottui kun en ajattele sitä sen enempää, lähden vain. En rupea miettimään vaihtoehtoja, vaan siltä seisomalta lenkkikamat päälle ja ulos. Tänäänkin tihutti vettä koko matkan mutta se ei edes haitannut. Ja se tunne, kun saa itsestään taas pitkän alamäen jälkeen jotain konkreettista irti, se on ihana. Pettymyksiä onkin ollut jo ihan liikaa..



 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus ja reipas aamu

VIIKKO 31: 
Maanantai: Kävelyä + pyöräily 20min
Tiistai: Kävelyä
Keskiviikko: Pyöräily 1h
Torstai: -
Perjantai: Kävelyä n.8km
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Paino: 88,9kg
Pudotus viikossa: -0,1kg
Kokonaispudotus:  -13,6kg

Että sellanen hurja tulos tälle viikolle! Mutta miinus se on aina miinusta, eikös vaan! ;) Pientä ketutusta ilmassa, mutta eipähän paino ainakaan noussut..

Tänään sain sen uuden vaihteen hieman takkuisesti päälle. Aamulla repäsin ja painelin aamulenkille miehen jäädessä vahtimaan kupeitteni hedelmää. Kuulkaas vallan puoli tuntia reipasta kävelyä ja ihanaa musiikkia ja kaikki huolet jäi sille tielle! Suihkun kautta virkeänä oli ihana aloittaa uusi päivä. Siinä aamulla miettiessäni kaikkia mahdollisia syitä miksi en nyt lenkille lähtisikään (niitä löytyi paljon, kuten väsymys, huonosti nukuttu yö, ei jaksa, ei kiinnosta, väsymys, kotityöt, lapsen aamukätinät, sopivien lenkkihousujen puute, väsymys.. ym ym.) päätin vain lopettaa syiden keksimisen ja lähteä. Muutaman minuutin päästä olin jo ulkona ja olo oli ihana. Se puoli tuntia aikaa omien ajatusten kanssa, ihanan viileässä syysaamussa tekee ihmeitä. Nyt on taas sellainen draivi päällä, että odotan jo josko huomenna aamulle pääsisin uudestaan..

Ja niin, miten ihanaa onkaan törmätä tälläiseen aamulenkillä, väkisinkin nousee hymy huulille :)


Iloista päivänjatkoa kaikille! 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Onnellisuutta ja kiitosta

Nyt on kyllä pakko omistaa yksi postaus teille kaikille ihanille lukijoille. Kiitos <3 Kyllä kummasti piristää mieltä ja oloa, kun saa kannustavaa palautetta silloin kun kaikki tuntuu menevän persiilleen. Olette ihania ja muistin eilisen postauksen jälkeen miksi tätä hommaa oikeen teen. Blogin kirjoittaminen on itselleni terapiaa mutta se toimii myös päiväkirjana. Blogin pitäminen ja muiden blogien lukeminen on myös oiva tapa kuluttaa näitä tylsiä ja hiljaisia päiväunihetkiä ;)

Olen tiedostanut, että moni lukee blogiani ihan hissukseen, sillä melkoinen virta täällä käy päivittäin vaikka se ei kommenttien määrässä aina näykään. Mutta en minä kommentteja erityisemmin kalastelekaan, tärkeintä on että viihdytte mukana ja toivottavasti saatte jotain irti näistä höpötyksistäni. Helpottaa kummasti tietää, että siellä toisella puolella ruutua on ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kun minäkin.

Ja meille kaikille enempi tai vähempi pullukoille, tyytyväisille tai tyytymättömille, isoille tai pienille, röllykkämahoille ja riipputisseille tahdon sanoa, että eläkää elämäänne niin, että olette onnellisia. Jos kilojen pudotus tekee teidät onnelliseksi niin tähdätkää siihen. Jos se on joku muu asia, niin älkää arkailko, elämä on liian lyhyt. Tuntuu, että liian usein keksityn niihin negatiivisiin asioihin, vaikka elämässäni on niin paljon hyvää. En ole koskaan ollut onnellisempi, kun mitä nyt olen. Tiedä sitten olenko vielä tuplasti onnellisempi 20kg laihempana, se jää nähtäväksi ;)






perjantai 13. syyskuuta 2013

Valivali nyyhnyyh

Tää on jo ihan naurettavaa. En edes haluaisi tulla tänne valittamaan, mutta jotenkin tämä olo on saatava purettua. Olen jatkuvasti niin pettynyt itseeni. En ole vieläkään saanut niskastani otetta, en vaikka kuinka haluaisin. Sorrun herkkuihin tämän tästä ja taas. Eilinen päivä oli hyvä, syömiset oli kohdillaan ja herkkuja en edes ajatellut. Tänään vaikka ei edes mieli tehnyt mitään niin päätin kaupassa kipaista karkkihyllyn väliin. Ja tarttuihan sieltä jotain mukaan ja söinkin sen vaikka hyvin olisin pärjännyt ilman. Missä helvetissä se itsekuri luuraa?


Välillä sitä miettii, että hyvähän se on kun olen jo yli kymmenen kiloa saanu pudotettua, kyllähän siitä voi olla jo ylpeä, mutta piruvie siihen en tahdo jäädä! Nyt jostain se kuudes vaihde päälle ja lisää puhtia peliin. Pakko tästä on vielä eteenpäin päästä. Vaikkakin onhan se mahtavaa, että paino on pudonnut sen verran, että painoindeksini on pudonnut sairaalloisen lihavuuden rajalta "vaan" merkittävään lihavuuteen. Mutta sinne normaalipainoon olisi silti matkaa mukavat 25kg..

Pahinta tässä on se, että mä tiedän kuinka mun pitäisi syödä ja mä tiedän kuinka mun pitäisi liikkua jotta saisin tuloksia aikaan, mutta vaikka kuinka suunnittelen, en saa itsestäni näitä asioita irti. Jostain pään sisältä se pieni piru huutaa, että kyllä sinne lenkille ehtii huomennakin! Mä haluaisin löytää sen pirun ja taittaa siltä niskat.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Arkea ja syysväsymystä

Täällä arki soljuu eteenpäin, muuttostressi alkaa nostaa päätään. Sisustusvimma on pahimmillaan, rahaa saisin palamaan hetkessä pienen omaisuuden, jos vaan antaisin mennä. Ei mitenkään kovin hyvä yhdistelmä kotihoidontuen kanssa :D

Mies on painanut megapitkää päivää viime aikoina, jotenka ollaan oltu pojan kanssa lähestulkoon aamusta iltaan kahestaan. Lisäksi pojalle tulee lisää purukalustoa ja sekös aiheuttaa yleistä tyytymättömyyttä. Niin äidissä kun pojassakin. Iltasin kun laittaa kundin nukkumaan ni huomaa toteavansa, että huh, selvisimpäs taas yhdestä päivästä. Onneksi miehen työkuvioihin on luvassa helpotusta, se nyt tästä puuttuisi että muuttohommat saisin hoitaa pojan kanssa kaksin! Kuten arvata saattaa, ovat energiat olleet vähissä tälläkin viikolla. Sain hieman edes liikuntaa pienten kävelylenkkien rinnalle, kun kävästiin pyörälenkillä tänään. Kyllä piristää kummasti mieltä ja kehoa.

Syömiset on hyvillä/huonoilla kannattimilla. Välillä menee hyvin ja sitten yhtäkkiä löydän käteni sipsipussista. Vaikka ei edes tee oikein mieli. Miksi? Sen kun tietäisi. Ajattelin jo, että josko ottaisi muutaman päivän Nutrilett-kuurin, kun en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, jotta sen motivaation löytäisi. Kuurilla saisi taas jonkinlaisen nollauksen ja ainakin tän kammottavan turvotuksen pois.

Rakastan syksyä, mutta on se jo huomattu, että nuo pimenevät illat saa aikaan melkoista väsymystä ja nuukahtamista. Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina iloisia ja energisiä, aina menossa ja puuhaamassa kaikkea hymy huulilla. Haluan olla sellainen!

Miten teillä siellä ruudun toisella puolella menee? Syysväsymystä ilmassa vai duracell-pupuja?


maanantai 9. syyskuuta 2013

Viikko- ja kuukausikatsaus

VIIKKO 30: 
Maanantai:
Tiistai: Kävelyä, pyöräilyä 25min
Keskiviikko: -
Torstai: Kävelyä 
Perjantai: Kävelyä
Lauantai: 
Sunnuntai:

Paino: 89,0kg
Pudotus viikossa: +0,4kg
Kokonaispudotus:  -13,5kg

Plussaviikko taas.. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Kunnon hikiliikunta jäi tältäkin viikolta puuttumaan, mutta onneksi sentäs jonkin verran tuota hyötyliikuntaa tuli harrastettua. Parempi sekin ku ei mitään. Viikonlopun syömiset meni penkin alle, herkkujakin meni melkoinen kasa. Ei ole helppoa, mutta jonkin näköistä itsekurin pilkahdusta on kuitenkin havaittavissa, onneksi.

Alkukuusta unohtui kuukausikatsauksen postaaminen, vaikka mitat muistinkin ottaa. Nyt kun selasin blogia taaksepäin, huomasin että edelliskuun katsauskin on jäänyt tekemättä, hups. Tässäpä siis kuitenkin vertausta kuukaudentakaiseen ja vastoinkäymisistä huolimatta on se mukava nähdä, että pidemmällä aikavälillä jotain saa edes aikaan..

hävinnyt kuukaudessa / kokonaiskato
Käsi        -0cm / -2cm
Tissi        -0cm / -3cm
Vyötärö   -2cm / -5cm
Vatsa      -1cm / -8cm
Peppu     -2cm / -8cm
Reisi       -0cm / -6cm
Pohje      -1cm / -3cm
   Yht.        -6cm  / -35cm


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Toivo menetetty?

Viikonloppu tuli vietettyä isäni seurassa ja melkoisia ajatuksia taas omassa päässä risteilee. Aiemminkin olen kertonyt, että molemmat vanhempani ovat ylipainoisia. Isäni ylipaino on jo sellaisissa mittasuhteissa, että se haittaa suuresti hänen elämäänsä ja terveyttä. Suoraan sanottuna minun tekee pahaa katsoa häntä ja hänen ponnistelujaan pienienkin asioiden äärellä. Joku kysyisi, että miksi et puutu asiaan, mutta se ei todellakaan helppoa ole. Kokeiltu on, mutta jos ihminen ei halua pitää itsestään huolta, jos oma elämä ja terveys ei kiinnosta pätkääkään, on siihen vaikea ulkopuolisen vaikuttaa. Sillä saa aikaan vain mojovan perheriidan.

Harmittaa ja surettaa, pelkään ettei mene montaakaan vuotta, että jotain todella pahaa käy. Toisaalta harmittaa omat ajatukseni sillä osa minusta haluaisi, että jotain tapahtuisi (muttei mitään peruuttamatonta tietenkään), jotta hän tajuaisi mitä itselleen tekee. En usko, että mikään muu auttaa kun kunnon herätys. Kuolet, ellet muuta elintapojasi.

Kyyneleet silmissä tajuan entistä kirkkaammin mitä elämältäni haluan. En halua, että poikani joutuu pelkäämään äitinsä menettämistä. Enkä minä halua koskaan menettää elämänhaluani.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Viikonloput

Ihanaa, mökkiviikonloppu tiedossa. Varmaankin viimeistä kertaa tänä vuonna, tämän jälkeen jäädään ensi kesää jo odottelemaan. Mutta mä nautin nyt vielä kerran, nauttikaa tekin ihanat lukijat! <3


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Uudet kujat ja männynkävyt

Mä odotan jo aivan suunnattoman paljon pääsyä uuteen ihanaan kotiin, uudelle paikalle, hieman kauemmas keskustan vilinästä. Tässä kuussa se tapahtuu, oih ja voih!! Miten niin lähellä oleva asia voikaan tuntua niin kamalan kaukaiselta. Mutta niinkuin sitä sanotaan, hyvää kannattaa odottaa..

Nykyiset lenkkipolut tylsistyttää ja siinä onkin enkä yksi syy miksi viime aikoina en ole paljon lenkille lähtenyt. Täällä keskustassa hyvät lenkkipolut ovat aika kiven alla, sillä itse en ainakaan nauti pahemmin kävelykaduilla lenkkeilystä, kaikki se vieressä kulkevien autojen meteli ja saaste pikemminkin ahdistaa ja tukahduttaa. Lenkille kun lähtee niin tulee keuhkot saada täyteen raikasta ja puhdasta ilmaa, mieluiten vaikka metsän tuoksuja ja hiekkapolkuja. Aivan pian pääsen lenkille uusiin maisemiin, etsimään uusia lenkkipolkuja, tutkimaan uudet kivet ja kuuset. Tekee jo niin mieli päästä tutustumaan uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Hieman oon kärsimätön!



Eilen vietin vapaaillan ystäväni kanssa, käytiin syömässä ja muutamalla drinksulla. Ai että se tekeekin hyvää välillä.. Lapsettomana sitä ei osannut edes ajatella kuinka paljon sitä "omaa aikaa" normaalisti oli. Nykyisin pelkkä kauppareissu ilman lasta tuntuu siltä kun vähintään festareilla olis viettäny viikonlopun. Vähästä sitä ihminen saa energiaa.. ;)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 29: 
Maanantai:
Tiistai: 
Keskiviikko: 
Torstai: 
Perjantai:
Lauantai: 
Sunnuntai:

Paino: 88,6kg
Pudotus viikossa: -0,8kg
Kokonaispudotus:  -13,9kg

Alkuviikko meni hyvin, viikonloppu ei niinkään. Herkkulakkokin rakoili, karkkia tuli syötyä. Ei nyt onneksi mitään megamättämistä, mutta olisin vähemmälläkin pärjännyt. Mutta onneksi sentäs miinusviikko. Liikunnat ovat olleet tasan tarkkaan nollassa.. Motivaationpuute. Oih ja voih. Mutta kuka sanoi, että elämäntapamuutos olisi pelkkää ruusuilla tanssimista? Ei kukaan, enkä sitä oletakaan. Jokaisessa asiassa on ylä-ja alamäet, vainuan jo että pian tämä neiti on kukkulan päällä ja alamäki taas alkaa ;) Ihanaa viikkoa kaikille!