Katse kohti huomista

Kaikki bloggaajat kertaavat vuoden tapahtumia, mutta minä en jaksa. Haluan mielummin keskittyä tulevaan, vaikka kulunut vuosi onkin ollut monilta osin oikein ihana ja onnistunut. Silti haluaisin alkavan vuoden olevan vielä parempi. 

Joulun välipäivien aikana alkoi joulumässäilyt ahdistaa ja onnistuin jatkamaan kevyttä ruokailulinjaa, mutta Muumin sanoja lainaten: kuinkas sitten kävikään? Nyt turvottaa kun on tullut kavereita kestitettyä pullalla ja herkuilla ja normaaliruoka on jäänyt parina päivänä vähäiselle, liikunnasta puhumattakaan. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Onneksi tänään emme aio juhlistaa sen suuremmin vuoden vaihtumista, vaan mitä todennäköisemmin juon lasin viiniä ja vuosi vaihtuu peiton alla, tiedottomassa tilassa. 

En aio tehdä kliseisiä uudenvuodenlupauksia, tai asettaa sen suurempia tavoitteita. Pääasia ensi vuodelle on, että pitäisin itsestäni parempaa huolta. Painoa pois, se on sanomattakin selvää, mutta haluan huolehtia myös kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani. Ja hankkia sen salikortin mistä puhuin ja ottaa muutaman tunnin viikossa itselleni aikaa ja käydä siellä salilla tekemässä tulosta. Sillä jos jotain olen oppinut tämän vuoden aikana, niin sen, että itsestään huolehtiminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Paljon rahaa. 

Hyvää vuoden viimeistä päivää, nauttikaa ja juhlikaa ken jaksaa ja niiden rakettien kanssa varovasti siellä! <3

http://weheartit.com/

Aatonaatto

Pitipä kertoa teille viikkokatsaus ja paino, mutta totaalisesti unohdin käydä vaa'alla aamulla. Joten josko sitten ensi viikolla :) Mennyt viikko on kuitenkin sujunut pitkästä aikaa hyvin, pientä liikuntaa joka päivä ja syömiset ovat sujuneet oikein mallikkaasti. Rahkaa, hedelmiä, proteiinia ja vain vähän hiilareita. Viikonloppuna söin leipää vähän, mutta sekin tummaa. Leivän ja perunan/pastan poisjättö on ollut yllättävän helppoa. Tarpeeksi vain kasviksia ja vihanneksia niin hyvä on. Iltapalavoikkarin olen korvannut maitorahkalla ja mehukeitolla. Simppeliä ja ihan hyvääkin. Olen tyytyväinen :) Nyt kun herkut ovat olleet aivan minimissään (yksi pakollinen pulla, josta en osannut kieltäytyä kun se minulle tuotiin kauniina eleenä) luulisi, että jouluherkutkin maistuu ihan eri tavalla. Osasin jopa töissä hillitä itseni, vaikka kahvihuoneen pöytä notkui aivan kaikkea mahdollista hyvää. Eikä tehnyt edes mieli! Tuntuu, että saan hyvällä omallatunnolla huomenna herkutella ja teen kaikkeni, jotta pääsen heti pyhien jälkeen takasin kuriin ja järjestykseen.

Mutta nyt kaikki ihanat lukijani, toivotan teille oikein hyvää ja rauhallista joulua, nauttikaa jouluherkuista ja rakkaiden seurasta! <3

www.weheartit.com

Inspiraatiota mä metsästän, tahdon saada suuren

Kuvat: http://weheartit.com/

Eikai tähän sen enempää höpötyksiä tarvita? 

Fiilistelyä

Joku kärpänen täällä on nyt käynyt puraisemassa ja kuinka hyvältä se tuntuukaan! Nyt vaan peukut pystyyn, etten heti unohda taas tätä fiilistä ja heitä hanskoja tiskiin. Jääkaapissa on maitorahkaa, marjoja ja terveellistä ruokaa, herkkuja on joka paikassa mutta ne ei huutele mun nimeä. Aamu on aloitettu puurolla ja viikon kolmannella aamukävelyllä on käyty tänään. Tiedän, wau!

Pelottaa ihan hurjasti tuo joulu. En millään haluaisi menettää tätä fiilistä, vaan haluan nähdä tuloksia pitkän tauon jälkeen. Haluan nauttia joulupöydän antimista ilman omantunnon tuskia, mutta haluan pyhien jälkeen palata taas tähän tunteeseen, jossa pitkästä aikaa uskon taas itseeni. Tämä fiilis on vaan niin hyvä! Siinäpä on minulle haastetta..

Löysin tämän uuden kodin lähistöltä kuntosalin ja ajatus alkoi kytemään. Nettisivut ovat hieman epäselvät, pitäisi käydä siellä paikan päällä kyselemässä hinnastoa. Haluaisin alkaa taas käymään salilla, tiedän että sillä niitä tuloksia saataisiin. Ärsyttää vain kun joka kuntosalilla tuntuu olevan jokin koira haudattuna ja hinta nousee. Hoitovapaalaisella ei todellakaan ole laittaa montaa sataa euroa kuntosalijäsenyyteen. Enkä halua sitoutua moneksi vuodeksi, vaan haluaisin sopimuksen minkä voi purkaa/jäädyttää tarpeen tullen. Mutta jokatapauksessa päätin, että mikäli hinta vaan kukkarolle sopii käyn liittymässä viimeistään ensi viikolla. Jei!

Herkkuaddikti

Tietokone is bäk! Pienellä korjauksilla selvittiin ja kaikki tiedostot on tallessa :) Jesjes! Eiköhän tästäkin vastoinkäymisestä jotain opittu, jos ei muuta niin ainakin tekemään varmuuskopioita useammin.

Ja sitten asiaan. Viime viikkoina minulle on maistunut kaikki. Ihan kaikki. Paitsi tietenkin kaikki terveellinen. Olen syönyt ja herkutellut, ollut väsynyt ja pettynyt itseeni. Paino huitelee suunnilleen samassa +-1kg. Tällä viikolla on ollut kuitenkin havaittavissa jonkinlaista tsemppausta, kävin maanantaina ja tänään kunnollisella hikilenkillä ja herkkuja olen yrittänyt syödä kohtuudella. Tänään päätin, että yritän jättää taas sadannen kerran leivän ja turhat hiilarit pois. Korvata rahkalla, marjoilla, puurolla ja jogurtilla. Ruoan kanssa kasviksia, välipalaksi hedelmiä. Tätä pohdiskelin tänään aiemmin, että hassuinta tässä koko hommassa on se, että tiedän tasan tarkkaan kuinka minun pitäisi syödä ja liikkua, jottai laihtuisin. Miksi sitten en vaan saa itsestäni sitä irti? Ei ole niin vaikeaa sanoa suklaapatukalle ei, kun miettii isompaa kokonaisuutta. Se suklaapatukka maistuu hetken hyvältä, mutta sen jälkeen on morkkis, verensokeri heittelee, tulee väsy ja kaiken huipuksi se suklaa jämähtää takapuoleeni kuin tauti ja vie minut tavoitteestani kauemmas. Joten eikö olisi vaan helpompi olla ilman?

Väkistenkin mietin, missä olisin jos olisin jaksanut viimeisen puoli vuotta tsempata kunnolla. Sen sijaan olen lusmuillut ja nyt en voi syyttää siitä ketään muuta kun itseäni. Harmittaa, että välitavoite jää kauas haaveisiin, mutta josko sitten ensi vuonna.. Nyt ei auta kun vetää syvään henkeä, nostaa pää pystyyn ja jatkaa. Jatkaa ja jatkaa.

http://weheartit.com/

Pahoittelut

Nöyrimmät pahoittelut hiljaisuudesta. Minulla oli alkuviikosta tehty muutama postaus melkein valmiiksi, kunnes rakas tietokoneeni sanoi sopimuksen irti. Nyt olo on ollut melkoisen orpo.. Odotan tietokonetohtorilta infoa, onko mitään enää tehtävissä vai onko uuden koneen hankinta väistämätöntä. Ja ennenkaikkea pelottaa saako valokuvia pelastettua.. Niin se varmuuskopiointi olisi ihan hyvä juttu. En onneksi ihan kaikkea menetä vaikka tietoja ei saisikaan kalastettua, onneksi osa tiedostoista on kopioitu.. Mutta silti paljon häviäisi. Peukut pystyyn. Niin ja tehkää varmuuskopiointi, nyt!

Elämä ilman tietokonetta on aika vapauttavaa. Toisaalta on kiva, ettei siellä tule turhaa roikuttua, mutta piru vie että sitä tarvitseekaan paljon! Sitä tulee käytettyä ihan huomaamatta pitkin päivää.. Inhottavaa huomata kuinka riippuvainen siitä onkaan. Ehkä tämäkin tauko tulee ihan tarpeeseen. 

Tämä kännykällä näpyttäminen on melkoisen rasittavaa, mutta yritän silloin tällöin saada jotain postauksia aikaan.. Mukavaa viikonloppua! 

0

Energiat on nollassa, kuin myös motivaatio. Jatkuva pimeys ja ankeus tuntuu vievän kaikki voimat. Pojan kanssa ollaan edelleen toipilaina. Mies on ollut paljon töissä. Nämä kaikki tekijät kun summaa yhteen, arvatakin saattaa, että on tullut syötyä huonosti ja liikuttua vielä huonommin. Olo on suorastaan karmea.

Päätin pitää pienen paussin viikkokatsauksista, ainakin painon osalta. Vaa'alle ei huvita nousta, sillä tiedän ettei tulos ole toivottu. Katsoo nyt kauanko tämä kestää, voi olla, että palaan viikkokatsauksien kanssa jo viikon päästä, tai vasta ensi vuonna. Nyt kun paino junnaa samassa viikosta toiseen, se vain latistaa fiiliksiä vielä lisää, kun asia pitää teille tulla paljastamaan. Enkä perustanut blogia latistamaan omia tunteita, päinvastoin.

Pieniä valonpilkahduksia välähtelee kuitenkin silloin tällöin. Kävin töissä ja näin työkaveria, jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Hän katseli pitkään ja kysäisi, olenko laihtunut. Posket kuulemma kaventuneet, ja onhan ne, kun vertaa vuosi taaksepäin. Työvaatteiden alle saa tuon lopun kropan mukavasti piiloon.. Mutta olipahan taas vaikeaa myöntää, että juu näin on, olen laihtunut. Sen sijaan katselin jalkojani ja mumisin.. hmm ehkä pari kiloa.. Ehkäpä tämä juuri siksi, kun pitkään aikaan ei mitään muutosta ole tapahtunut. Mutta kyllä tämä huomio sai hymyn nousemaan kaventuneille kasvoilleni. Vielä kun jaksaisin muistaa tämmöiset onnistumisen tunteet, kun käsi kopeloi karkkipussia...