Siinäpä teille ihanille lukijoille vähän treenattua mieskauneutta! Naururikasta viikonloppua ;)
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Vaatetusongelmia
Nyt kuumilla ilmoilla tuntuu vaatteiden valinta vaikeammalta kun koskaan ennen. Normitopit on out, koska en halua vartalonmyötäisiä vaatteita käyttää ja jokaista vatsamakkaraani esitellä. Housut pitäisi olla ohkaset kaprit mielellään, jotka ei vatsasta liikaa purista. Leggingsit on parhaat, mutta sitten täytyy muistaa peittää se takapuolikin tarpeeksi pitkällä paidalla/mekolla. Ja tässä tulee ongelma kun ei halua mitään ihan vartalonmyötäistä käyttää, joten tuloksena on muodoton säkki. Se mikä häiritsee kuitenkin ehkä eniten, on alaston olo hihattomassa paidassa. En ole koskaan osannut hihattomia käyttää (paitsi kotona), en edes lyhythihaista t-paitaa. Hihat tulee aina olla kyynärpäähän asti. Näillä helteillä olisi mukavaa pukea päälle jotain rentoa ja "pientä", mutta en tätä kroppaa haluaisi sen suuremmin muille esitellä. Suuri inhotuksen aihe on myös käteni, varsinkin allit. Käsissäni on melkoisesti voimaa ja niitä lihaksia, mutta niitä peittää melkoiset varastot, sekös inhottaa. Tuskimpa oikeesti ketään kiinnostaa, mutta itsellä on hyvin epämukava ja alaston olo jos vaatteet on huonot.
Näihin helletunnelmiin, päällimmäisenä ajatus, etten millään malttaisi odottaa ensi kesää! ;)
Näihin helletunnelmiin, päällimmäisenä ajatus, etten millään malttaisi odottaa ensi kesää! ;)
torstai 27. kesäkuuta 2013
Herkkujen aatelia
Täydellisyyttä hipova välipala, maustamatonta jogurttia, mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Oijoi!
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Tavoite asetettu
Aloitin tämän blogin kirjoittamisen helmikuun alussa, eli nyt olen elänyt tätä uutta elämääni pian viiden kuukauden ajan. Tässä ajassa olen onnistunut pudottamaan reilut kymmenen kiloa, mihin olen oikein tyytyväinen. Toki motivaatiopulaa on ollut havaittavissa aika ajoin ja paino on junnannut paikoillaan, mutta tällä hetkellä tavoite näkyy kirkkaana horisontissa. Haluankin nyt asettaa itselleni välitavoitteen, että painaisin tämän vuoden loppuun mennessä 80kg. Elikkäs matkaa siihen olisi suunnilleen saman verran kun mitä tähän mennessä on pudotettu.
Mikäli onnistun tässä tavoitteessani, haluaisin palkita itseni jollain.. Vielä en ole keksinyt mikä se jokin voisi olla ja nyt kysynkin, olisiko teillä lukijoilla jotain ehdotusta tavoitteensaavuttamispalkinnoksi? :)
HotHotHot
Voihan läkähdys! Seuraa hieman valitusta kuumuudesta, joten jos ärsyttää ni älä lue eteenpäin. Nyt on melkoisen kuuma. Kotona on niin kuuma, ettei täällä pysty olla, ulkona on niin kuuma ettei sinne halua mennä! Mikäs neuvoksi. Toki voisi ajella ilmastoidussa autossa ympäri Helsinkiä, muttei se nyt kovin mukava vaihtoehto ole. Meidän rapussa on suht viileä, pitäiskö laittaa piknik sinne pystyyn? Tosin poika aina kiljuu rapussa, kun siellä kaikuu niin kivasti, joten voisi tulla naapureilta hieman noottia.. Älkää käsittäkö väärin, mä rakastan kesää ja lämmintä, mutta rajansa kaikella. Liika on liikaa. Hiki valuu otsalta, kun ajattelee edes vaipanvaihtoa tolle ipanalle ja suihkussakäynti, hiustenlaitto ja meikkaus tuntuu puolimaratonilta. Jätskiäkin tekisi mieli, mutta sellaiseen en ole sortunut.. Jonkinlainen selkäranka tänne tytölle on kuitenkin kasvanut, eilen pyöräilin melkein 15km ja tänään olin lenkkipolulla heti aamusta. Tosin lenkki tuntui melkoisen raskaalta ja pääsääntöisesti vain kävelin. Mutta hyvää se teki silti.
Mä en valittais yhtä ainutta sanaa jos saisin vaan olla möllöttää rannalla tai altaanreunalla, hörppiä viileetä drinksua ja pulahtaa vähänväliä uimaan. Ah. Ne, kenellä on sellaiseen mahdollisuus, nauttikaa! Mä jään tänne pyörittää tätä arkea.. Onko muita ketkä kärsii tästä paahteesta?
Mä en valittais yhtä ainutta sanaa jos saisin vaan olla möllöttää rannalla tai altaanreunalla, hörppiä viileetä drinksua ja pulahtaa vähänväliä uimaan. Ah. Ne, kenellä on sellaiseen mahdollisuus, nauttikaa! Mä jään tänne pyörittää tätä arkea.. Onko muita ketkä kärsii tästä paahteesta?
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Viikkokatsaus
VIIKKO 19:
Maanantai: -
Tiistai: Kävely 3km
Keskiviikko: Kävely 5km
Torstai: -
Perjantai: Kävely 6-7km
Lauantai: Kävely/juoksu 4,3km (45min)
Lauantai: Kävely/juoksu 4,3km (45min)
Sunnuntai: Kävely/juoksu 3,6km (35min)
Paino: 91,7kg
Pudotus viikossa: -1,5kg
Kokonaispudotus: -10,8kg
Paino: 91,7kg
Pudotus viikossa: -1,5kg
Kokonaispudotus: -10,8kg
Mennyt viikko on ollut megahyvä! Viikko alkoi 4 päivän nutrilett-kuurilla, jonka jälkeen uutta motivaatiota on satanut roppakaupalla. Sekös onkin se tärkein juttu, tää koko hommahan on ihan omasta päästä kiinni. Suurimpana saavutuksena kaksi juoksulenkkiä viikonloppuna, ai että. Jalat on niin kipeät ja niin monesta paikkaa, etten tiennyt kaikkien kipeytyneiden lihasten olemassaolostakaan. Mutta fiilis, se on sitäkin parempi! Reipasta viikkoa kaikille :)
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Maailman paras kasvissosekeitto
Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos kuulut siihen kastiin, joka jo yökkäilee, kun kuulee sanan kasvissosekeitto. Tämä resepti on kokeiltu ja hyväksitodettu jo monen monta kertaa. Täyteläistä, kevyttä ja superhyvää! Maistuu jopa miehelleni, joka normaalisti suosii lihaa ja kaikkea muuta kunnon evästä ;) Tässä helppo ja nopea ohje ihanaan keittoon:
Kaikessa yksinkertaisuudessaan, kuori ja pilko kaikki kasvikset ja lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Mausta oman maun mukaan, itse tykkään pienestä potkusta, joten käytän melko paljon pippuria (valko-ja mustapippuria) ja 2 kasviliemikuutiota tähän satsiin. Tällöin ei myöskään tarvitse sitä suolaa erikseen lisätä. Keitä kasvikset kypsiksi, lisää joukkoon puolet Koskenlaskijapaketista (itse käytän normaalisti ihan sitä perus-maustamatonta-laskijaa, mutta kaupan valikoiman puutteessa nyt tarttui kokeiluun uutuus sipuli-ruohosipuli ja oikein hyvin toimi). Kiehauta niin, että juusto sulaa ja lopuksi koko komeus sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa sekaisin. Päälle raejuustoa ja eiku nauttimaan! :)
Herkullinen kasvissosekeitto:
2 pientä sipulia
1 pieni bataatti
3-4 porkkanaa
2 perunaa
kourallinen kukkakaalia
1/2 Koskenlaskijajuusto
kasvisliemikuutio
pippuria
suolaa
Kaikessa yksinkertaisuudessaan, kuori ja pilko kaikki kasvikset ja lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Mausta oman maun mukaan, itse tykkään pienestä potkusta, joten käytän melko paljon pippuria (valko-ja mustapippuria) ja 2 kasviliemikuutiota tähän satsiin. Tällöin ei myöskään tarvitse sitä suolaa erikseen lisätä. Keitä kasvikset kypsiksi, lisää joukkoon puolet Koskenlaskijapaketista (itse käytän normaalisti ihan sitä perus-maustamatonta-laskijaa, mutta kaupan valikoiman puutteessa nyt tarttui kokeiluun uutuus sipuli-ruohosipuli ja oikein hyvin toimi). Kiehauta niin, että juusto sulaa ja lopuksi koko komeus sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa sekaisin. Päälle raejuustoa ja eiku nauttimaan! :)
p.s käväsin juuri aamulenkillä, juoksuaskelten saattelemana. Askeleet olivat paljon eilistä kepeämpiä, ehkäpä johtui siitä ettei tarvinnut lastenvaunuja lykkiä samalla. Yllättävän suuren osan jaksoin lenkistä juosta, ehkä 60-70% 3,6km lenkistä, oon ylpee! :)
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Pakko hehkuttaa!
Jo monen monta viikkoa olen suunnitellut sitä ja tänään sain sen vihdoin toteutettua. Kävin juoksulenkillä! Tai no, kävely- ja hölkkälenkillä. I-ha-naa! Voi sitä tunnetta, kun saa vihdoin itseään niskasta kiinni ja tekee jotain mikä on ollut pitkään suunnitelmissa. Hymy taisi olla melko leveä 45min lenkin jälkeen. Matkaa ei kertynyt kun 4,3km, mutta sen verran huono kunto on, että keskisyke oli 154 ja korkeimmillaan 199, huh! Noin lujaa rinnassa tykytti, kun ihan lopussa päätin juosta niin pitkään kun jaksan. Onhan se ikävä nähdä, että kunto on huono, mutta eipäs se nyt niin suuri yllätys ollut :D Mutta ihanaa oli saada kunnon hiet pintaan, ai että! Kyllä oli nassussa muutama hikipisara ;) Vaikeinta on se lähteminen ensimmäistä kertaa, nyt kun se on hoidettu pois alta, tekee oikeen mieli lähteä uudelleen.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Juhannusta!
Ulkona on ihanaakin ihanampi ilma ja juhannus kaiken kukkuraksi, mutta minä istun sisällä koneen ääressä. Mies on tulevat päivät töissä joten tästä tuli kaupunkijuhannus. Onneksi sentäs illat on vapaata. Oisiko hyviä vinkkejä miten viettää juhannusta Helsingissä, minne mennä?
Jahka poika herää päikkäreiltä, suuntaamme mekin ulos pyörälenkille ja puistoilemaan. Aamusta kävimme Hakaniemen torilla hakemassa herkkuja. Torilla oli porukkaa vaikka kuinka ja ihana juhlafiilis! Seuraavista kuvistakin voi päätellä, että Nutriletit on historiaa taas hetkeksi. Vaikka kaikki tuntui menevänkin hyvin, yhtäkkiä pirtelöt ei menneet enää alas ja muutenkin olo oli ettei hommassa ole mitään järkeä. Nostan hattua ihmisille jotka jaksaa viikosta toiseen pysyä tiukasti pussikuurilla. Muutama päivä menettelee, mutta pidempään en jaksais. Rakastan liikaa ruokaa! :D
Muutama gramma saatiin pois 4 päivän kuurin aikana, mutta se ei ole ainut hyöty. Herkkuja tuli puputettua lähes päivittäin ennen kuuria, mutta nyt ei tulisi mieleenkään syödä karkkia tai pullaa, ei tee mieli. Enemmän tekee mieli kaikkea terveellistä, marjoja, salaattia! Kun vetelee pari päivää jauhoista suklaajuomaa osaa arvostaa ihan eri asioita. Nyt taas tuntuu, että oon saanu itteäni niskasta kiinni eikä näin kesäkuumalla edes se kermajäätelön vastustaminen ole mahdotonta. Jotenkin taas palautui mieleen mitä haluan ja miksi. Haluan voida hyvin, näyttää hyvältä ja jaksaa. Olihan se aikakin taas muistaa mikä on homman nimi, kun paino on junnannu pari edellistä kuukautta samassa. Josko siihen tulisi muutos ensi maanantain punnituksessa? :)
Tässä äsköinen lounas; salaattia, kurkkua, tomaattia, viinirypäleitä, broileria, vuohenjuustoa. Ja kuulkaa ai että maistui ihanalle! Ajattelin (saas nähdä taas miten toteutuksen käy) että jättäisin taas aikalailla perunan, riisin, pastan ja leivän pois ruokavaliosta. Katotaan mitä muutosta sillä saa aikaan. Nyt on niin ihanasti marjoja, kasviksia ja muuta kesäherkkua tarjolla, ettei pitäis olla vaikeeta.
Nautiskelkaa hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta ja ennenkaikkea rakkaistanne!
torstai 20. kesäkuuta 2013
Suklaanmakuinen elämä
Tänään on jo neljäs Nutrilett-päivä menossa ja ihan hyvinhän tämä kulkee. Nälkää ei oikeastaan ole, enemmänkin sellainen jännä tunne vatsassa. Välillä hieman tuppaa heikottamaan, mutta muuten alkaa olo olla jo melkoisen mainio. Energiaakin tuntuu tulevan koko ajan lisää, kun nuo ensimmäiset väsymys-heikotuspäivät on saatu pois alta. Mutta mutta, kyllähän sitä ruokaa tekee mieli. Sellaista kaikkea terveellistä kuten salaattia, jogurttia ja marjoja, pähkinöitä, kanaa. Tuntuu kyllä välillä niin hölmöltä ettei tuollaisia muka saisi syödä! Mutta vaa'alla käynti oli tänään niin mukava yllätys etten vielä taida luovuttaa :)
Motivaatiota tähän touhuun tuntuu nyt riittävän, ainoa mikä saattaa koitua dieetin kohtaloksi on mun nukkuminen. Jostain luin että ketoosi saattaa aiheuttaa univaikeuksia ja allekirjoittanut on nyt parina iltana odotellut unen tuloa muutaman tunnin. Toivotaan että helpottaa, mutta jos valita pitää niin unet vie aina voiton. Musta tulee kiukkuperse-äkäpussi-marttyyri jos en nuku. Kokemusta on.
Motivaatiota tähän touhuun tuntuu nyt riittävän, ainoa mikä saattaa koitua dieetin kohtaloksi on mun nukkuminen. Jostain luin että ketoosi saattaa aiheuttaa univaikeuksia ja allekirjoittanut on nyt parina iltana odotellut unen tuloa muutaman tunnin. Toivotaan että helpottaa, mutta jos valita pitää niin unet vie aina voiton. Musta tulee kiukkuperse-äkäpussi-marttyyri jos en nuku. Kokemusta on.
Eilen oli melkoisen kenkku päivä. Edellisyönä tuli nukuttua sellainen ehkä 3h pojan yöriehumisten ja oman valvoskelun takia. Pinna oli koko päivän melkoisen kireällä, poika kiukutteli milloin mitäkin, ite olisi tehnyt mieli vaan nukkua tai edes käydä suihkussa rauhassa. Mutta jokainen äiti tietää ettei sellainen ole mahdollista pienen lapsen kanssa. Normipäivänä se onkin ihan ok, mutta univelkaisena kaikki asiat on x1000, niin kyllä oli hermoromahdus lähellä monta kertaa. Mies kun tuli kotiin, minä läksin. Ulos, itsekseni, ajatusteni kanssa. Hakemaan voimia, potkimaan kiviä. Helpottihan se, joku 1,5h tuntia olin reissussa ja palasin muutamaa paitaa rikkaampana takaisin, haha. Mikä auttaa kaikkeen? Shoppailu. Tässäpä ketutusreissun kuvasaldo.
Nauttikaahan juhannuksesta, eikä sitte pissitä sieltä veneestä!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Uuteen nousuun
Ollaan pojan kanssa vietetty viisi edellistä päivää kotona neljän seinän sisällä. Hieman hulluksihan tässä meinaa jo tulla, mutta minkäs teet kun poika on ollut kipeänä. Ainoa kotoa poistuminen on ollut autolla käymään lääkärissä. Ei varmaan kannattaisi sanoa ääneen, mutta nyt pojan vointi näyttää paremmalta, joten tänään lähdimme ulos, wohoo! Käytiin ihan kävellen kaupassa, 1km suuntaansa. Wau, tekipä hyvää! Siellä oli muitakin ihmisiä, aurinkoa, autoja, lentokoneita ja puissa lehtiä. Vaikka mitä ihmeellistä! Ja ah, raikasta ilmaa<3
Viime viikko on mennyt melkoisesti penkin alle, liikunnat jäi vähäisiksi ja syötyäkin tuli huonosti. Ruokailut oli epäsäännöllisiä, aamupalat jäi väliin ja illalla mässäiltiin. Vähän niinkun ennenvanhaan. Kuitenkin tiedostin kuinka paha olo oli ja nyt sitten taas alkaa uudella vauhdilla ja tarmolla. Päätin nollata taas nyt ihan kunnolla, aloittaa puhtaalta pöydältä, pussiruoka siis kehiin. En ole osannut viime aikoina pysyä kokonaan erossa herkuista, vaikka söisinkin muuten terveellisesti. Tarvitsen taas kunnon sysäyksen jotta muistaisin mitä oikein haluan. Jos koko ajan mietin, että haluaisin olla laihempi, mutta silti käyn katsomassa olisiko kaapeissa herkkuja, jossain mättää. Helpompaa olla hetki kokonaan ilman. Ei tarvitse miettiä mitä söisin, eikä tarvitse taistella herkkuja vastaan ku ne nyt vaan on ihan kokonaan kielletty. Ei edes yhtä. Tuossa pöydällä on kupissa karkkia, ja tiedän kaapissa olevan avonainen sipsipussi, eikä mun tee edes pahaa. Tiedän vaan, ettei ne kuulu nyt mun suuhun.
Eilen alkoi pussiruokailu, join päivän aikana 5 suklaapirtelöä. Nälkä vaivasi illalla, mutta lukuunottamatta pientä päänsärkyä päivä meni hyvin. Join paljon vettä ja siitä on selvästi apua. Aamupaino oli tänään niin ilahduttava, että oikeesti toivon jaksavani tätä nyt pidempään kun viimeksi. Viime kerralla jaksoin viikon, nyt on tavoitteena ainakin kaksi-kolme viikkoa. Jos sitä ainakin pääsis 8-alkaviin lukuihin, se olisi huimaa!
Viime viikko on mennyt melkoisesti penkin alle, liikunnat jäi vähäisiksi ja syötyäkin tuli huonosti. Ruokailut oli epäsäännöllisiä, aamupalat jäi väliin ja illalla mässäiltiin. Vähän niinkun ennenvanhaan. Kuitenkin tiedostin kuinka paha olo oli ja nyt sitten taas alkaa uudella vauhdilla ja tarmolla. Päätin nollata taas nyt ihan kunnolla, aloittaa puhtaalta pöydältä, pussiruoka siis kehiin. En ole osannut viime aikoina pysyä kokonaan erossa herkuista, vaikka söisinkin muuten terveellisesti. Tarvitsen taas kunnon sysäyksen jotta muistaisin mitä oikein haluan. Jos koko ajan mietin, että haluaisin olla laihempi, mutta silti käyn katsomassa olisiko kaapeissa herkkuja, jossain mättää. Helpompaa olla hetki kokonaan ilman. Ei tarvitse miettiä mitä söisin, eikä tarvitse taistella herkkuja vastaan ku ne nyt vaan on ihan kokonaan kielletty. Ei edes yhtä. Tuossa pöydällä on kupissa karkkia, ja tiedän kaapissa olevan avonainen sipsipussi, eikä mun tee edes pahaa. Tiedän vaan, ettei ne kuulu nyt mun suuhun.
Eilen alkoi pussiruokailu, join päivän aikana 5 suklaapirtelöä. Nälkä vaivasi illalla, mutta lukuunottamatta pientä päänsärkyä päivä meni hyvin. Join paljon vettä ja siitä on selvästi apua. Aamupaino oli tänään niin ilahduttava, että oikeesti toivon jaksavani tätä nyt pidempään kun viimeksi. Viime kerralla jaksoin viikon, nyt on tavoitteena ainakin kaksi-kolme viikkoa. Jos sitä ainakin pääsis 8-alkaviin lukuihin, se olisi huimaa!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Viikkokatsaus
VIIKKO 18:
Maanantai: Pyöräily 10km (55min)
Tiistai: -
Keskiviikko: Kävely 2km
Torstai: Kävely 2km
Perjantai: -
Lauantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: -
Paino: ?
Pudotus viikossa: ?
Kokonaispudotus: ?
Paino: ?
Pudotus viikossa: ?
Kokonaispudotus: ?
Viikkokatsaus jääköön tälle tasolle, täällä sairastellaan (poika) ja sen verran huolissani olin aamulla ettei paljo omaa painoa muistettu siinä kohti. Asiat tärkeysjärjestykseen ja palataan paremmalla ajalla..
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Hengästynyt sohvaperuna
Olen kotihiiri, aina ollut. Ei sillä ettenkö tykkäisi käydä ulkona ihmisten ilmoilla, mutta useimmiten siihen sohvannurkkaan on niin ihana käpertyä. Siinäpä varmaan yksi painava syy ylipainolleni. Mieheni on ihan eri luokkaa, toki hänkin nauttii kotona olosta, mutta hän myös mielellään tekee ja puuhaa, pyöräilee, ui, huoltaa autoa tai pyörää, tekee pihahommia mökillä, ihan mitä vain mitä on tarjolla. Ja nauttii selvästi tekemisen ilosta, on homma mikä tahansa. Liekö opittua vai totuttua. Itse usein ongelmana on aloittamisen vaikeus. Ajatus kaupassa käynnistä tai pyörälenkistä saa välillä aikaan ahdistusta, jos olo on kotihiirimäinen. Tekisi mieli katsoa telkkaria, tai vaikka siivota kotona, mutta ulos lähteminen ahdistaa. Sitä välillä lykkää pidemmälle ja pidemmälle, kunnes tulee joku syy ettei tarvitse lähteä, ei enää kerkeä tai pojalle pitää pian antaa ruoka tai laittaa päiväunille. Mietityttää miksi se on näin? Vaikka tietää, kuinka hyvä olo sen pyörälenkin jälkeen on. Pieni kävelylenkki piristää aina, mutta miksi se lähteminen on joskus niin vaikeaa? Varmaan koska ei ole pakko.
Haluaisin elää täysillä, antaa kaikkeni, kokeilla uusia asioita ja tehdä muutakin kun vaan kököttää kotona. Vaikka edellä oleva video onkin mahtava inspiraationlähde, en nyt haaveile hyppääväni helikopterista vuorille, mutta pistäähän se miettimään minkälaista elämä voisi olla. Pelkkä videon katsominen saa minut hengästymään, niin upealta tuo näyttää. Pelottaa, että vanhuksena kiikkustuolissa mietin, miksi olen koko elämäni istunut kotona sisällä?
Onko lukijoissa muitakin kotihiiriä, vai olenko ainoa? Käykää katsomassa uskomaton, henkeäsalpaava video, jos tarvitsette motivaatiota.
Haluaisin elää täysillä, antaa kaikkeni, kokeilla uusia asioita ja tehdä muutakin kun vaan kököttää kotona. Vaikka edellä oleva video onkin mahtava inspiraationlähde, en nyt haaveile hyppääväni helikopterista vuorille, mutta pistäähän se miettimään minkälaista elämä voisi olla. Pelkkä videon katsominen saa minut hengästymään, niin upealta tuo näyttää. Pelottaa, että vanhuksena kiikkustuolissa mietin, miksi olen koko elämäni istunut kotona sisällä?
Onko lukijoissa muitakin kotihiiriä, vai olenko ainoa? Käykää katsomassa uskomaton, henkeäsalpaava video, jos tarvitsette motivaatiota.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Viikkokatsaus
VIIKKO 17:
Maanantai: Kävely 9km
Tiistai: Kävely 3km
Keskiviikko: Kävely 2km
Torstai: Pyöräily 7,1km
Perjantai: -
Lauantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: -
Paino: 93,2kg
Pudotus viikossa: +0,4kg
Kokonaispudotus: -9,3kg
Paino: 93,2kg
Pudotus viikossa: +0,4kg
Kokonaispudotus: -9,3kg
Alkuviikko meni hyvin sekä syömisten, että liikunnan suhteen. Loppuviikko ei niinkään. Vietettiin pitkä viikonloppu kaverin kanssa mökillä parannellen kaverin sydänsuruja, luonnollisesti tähän kuului hyvää ruokaa, suklaata ja jopa muutama alkoholijuoma. Tuli sitä jonkin verran mökkihommia tehtyä ja oltua paljon ulkona, mutta varsinainen liikunta jäi kuitenkin vähille. No, ei sinällään harmita, pääasia että sydänsurut saatiin helpottamaan. Uusi viikko alkaa uudella tarmolla, mukavaa viikkoa kaikille!
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Viikkokatsaus (JESJESJES!)
VIIKKO 16:
Maanantai: Kävely n.4km
Tiistai: Kävely n. 3km
Keskiviikko: Kävely 3,5km
Torstai: Pyöräily 12,9km
Perjantai: Kävely 6km ja pyöräily 10km
Lauantai: -
Sunnuntai: -
Paino: 92,8kg
Pudotus viikossa: -1,3kg
Kokonaispudotus: -9,7kg
Paino: 92,8kg
Pudotus viikossa: -1,3kg
Kokonaispudotus: -9,7kg
Vihdoin jotain tulosta! On tullut hieman liikuttuakin viikon aikana, mutta pääosin pudotus on varmasti syömisten tulosta. Säännöllinen ateriarytmi, puuroa, salaatteja, rahkaa, marjoja. Siitä on viikko koostunut. Näillä jatketaan ;) Aurinkoista viikkoa, me suunnataan pojan kanssa ulos!
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Kuukausikatsaus
hävinnyt kuukaudessa / kokonaiskato
Käsi -0cm / -2cm
Tissi -0cm / -3cm
Vyötärö -1cm / -3cm
Vatsa -0cm / -7cm
Peppu -0cm / -6cm
Reisi -1cm / -6cm
Pohje -1cm / -2cm
Yht. -3cm / -29cm
Sentit on melkolailla samat, kun kuukausi sitten, mutta se ei menoa haittaa. Pääasia, etteivät ainakaan ole kasvusuunnassa ;) Sitäpaitsi kyllähän sitä on aina mukava huomata, että on jotain edes saanut aikaan vaikka välillä tuntuukin jumittavan paikoillaan.
P.s aamulla kun heräsin, oli kurkussa suuuren suuri kaktus. Vaikka annoin sille jo kertaalleen häädön. Hemmetti. Enpäs pyöräile tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)