Mies on painanut megapitkää päivää viime aikoina, jotenka ollaan oltu pojan kanssa lähestulkoon aamusta iltaan kahestaan. Lisäksi pojalle tulee lisää purukalustoa ja sekös aiheuttaa yleistä tyytymättömyyttä. Niin äidissä kun pojassakin. Iltasin kun laittaa kundin nukkumaan ni huomaa toteavansa, että huh, selvisimpäs taas yhdestä päivästä. Onneksi miehen työkuvioihin on luvassa helpotusta, se nyt tästä puuttuisi että muuttohommat saisin hoitaa pojan kanssa kaksin! Kuten arvata saattaa, ovat energiat olleet vähissä tälläkin viikolla. Sain hieman edes liikuntaa pienten kävelylenkkien rinnalle, kun kävästiin pyörälenkillä tänään. Kyllä piristää kummasti mieltä ja kehoa.
Syömiset on hyvillä/huonoilla kannattimilla. Välillä menee hyvin ja sitten yhtäkkiä löydän käteni sipsipussista. Vaikka ei edes tee oikein mieli. Miksi? Sen kun tietäisi. Ajattelin jo, että josko ottaisi muutaman päivän Nutrilett-kuurin, kun en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, jotta sen motivaation löytäisi. Kuurilla saisi taas jonkinlaisen nollauksen ja ainakin tän kammottavan turvotuksen pois.
Rakastan syksyä, mutta on se jo huomattu, että nuo pimenevät illat saa aikaan melkoista väsymystä ja nuukahtamista. Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina iloisia ja energisiä, aina menossa ja puuhaamassa kaikkea hymy huulilla. Haluan olla sellainen!
Miten teillä siellä ruudun toisella puolella menee? Syysväsymystä ilmassa vai duracell-pupuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti