Haaveita

Täällä olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni yhtä suurta asiaa. Asiaa, josta en pääse yli enkä ympäri, vaan se on jatkuvasti ajatuksissani. Asia, joka on niin ihana ja samalla raskas ja mullistava. Toinen vauva. Tuo pian puolitoistavuotias ei ole enää ollenkaan sellainen vauvantuoksuinen ruttukasa vaan juokseva riiviö, joka hakee sanoja ja tekee asioita itse. Taapero. Ja minä haluan vauvan. Haluan hoivata ja syöttää, paijata ja pusutella. Olla raskaana. Mutta EN halua niitä raskauskiloja.

Viime raskaudessa kiloja kertyi hieman yli 20kg, joista laitokselle jäi n.8kg. Tässä on nyt vihdoin ja viimein saatu raskauskilot karistettua ja päästy jopa muutama kilo alkupainoa alemmas. Mutta se ei minulle riitä, haluaisin vielä monta kiloa pois, ennenkuin mahdollisesti raskautuisin uudelleen. Ihan siitäkin syystä, että viime raskaus oli varsinkin loppuvaiheessa todella rankka. Kai nyt sellasilla kiloilla ja kivuilla raskasta onkin. Nyt minulla ei olisi mahdollisuutta maata sohvalla laiskuuttani ja väsymystäni, vaan hoidettavana on tuo toinen muksu, joka kaipaa aktiviteettejä.

Ensimmäisessä raskaudessa taisin olla sinisilmäinen ja hölmö. Söin mitä sattui tekemään mieli, laitoin paljon raskauden piikkiin. Toki olikin pakko syödä, sillä mikäli ateriaväli venyi yhtään pidemmäksi, sain seurakseni pahoinvoinnin ja heikotuksen. Pääosin söin oikeata ruokaa, mutta myös herkkuja. Luojan kiitos mitään raskausdiabetestä tai muuta ei tullut. Naiivisti sitä ajatteli, että raskaana nyt pitää syödä ja kyllä ne kilot sitten lähtee laitoksella tai viimeistään imettäessä. Ne sulaa pois, niinhän ne on kavereillakin lähtenyt. No ei lähteny, kun ei imetyskään ottanut onnistuakseen. Siitä tuli vaan stressiä mikä johti syömiseen. Ja sinne pilviinhän se paino jumahti.

Nyt kun olen tehnyt sen ison työn, että olen tiputtanut ne raskauden aikana saamani kilot, uskon, että uudessa raskaudessa en välttämättä tekisi samoja virheitä. Haaveilen, että josko toinen lapsi joskus suodaan, painonnousu jäisi alle 10kg. Mitä vähemmän sen parempi.

http://weheartit.com/

Vaikka uusi raskaus olisi siunaus ja ihana asia, mietin miten osaisin suhtautua taas siihen painonnousuun. Väkisinkin niitä kiloja kuitenkin tulee. Nyt muutaman sadan gramman nousu vaa'alla tuntuu pahalta, kun haluaisin suunnan olevan toinen. Toisaalta painonnousun syy olisi hieman eri, kun se, että paino nousisi muuten vaan repsahdusten takia. Mutta miltä se tuntuisi saavuttaa niitä virstanpylväitä toiseen suuntaan, kun mitä juuri on saavuttanut laihduttamalla. Miltä tuntuu, kun paino alkaa taas numerolla 9. Tai herranhestas, ykkösellä! Ei ei ei, ei enää koskaan! 

Vielä ei ole yritystä kehissä, vasta haaveita perhosena vatsanpohjassa.. Onneksi tässä on vielä aikaa pudottaa muutama kilo! Uudella motivaatiolla jätän herkut kaappiin ;)