Taas kerran on tullut selväksi, kuinka tärkeää riittävät yöunet ovatkaan.. Poika sairastui ja pari yötä on tullut aika komeasti valvottua taikka nukuttua pienissä pätkissä. Olo on kuin zombilla, kahvia kuluu enemmän kun vatsa kestää, kiukututtaa, turvottaa, herkututtaa. Mikään ei huvita. Haluaisin maata sohvalla ja syödä, niinkuin ennenvanhaan :D Lisäksi tänään aamulla nostaessani poikaa kuului (ja todellakin tuntui) alaselässäni naks ja poks. Oikein mukavasti jomottelee kaikki kumartelut ja kyykistelyt, toivotaan että on vain joku ohimenevä kipuilu.
Valivali. Söin eilen ruokaa suoraan kulhostaan vaikkei ollut edes nälkä ja jälkkäriksi kasa karkkia. Kröhöm. Mitäs menin kehumaan siitä motivaation paluusta, tässä sitä taas olla karman jalanjälki takapuolessa. Karman tai kerman.. nam. Oooh, rupesi tekemään mieli kermavaahtoa ja mansikoita..
Mie ainakin huomasin että mitä enempi kirjottelee asioita toteutuneeksi, sitä helpommin ne sitten menee prinkalleen :) Aivot rekisteröi mulla ainakin kaiken kirjoitetun jo muka toteutuneeksi vaikka vasta suunnittelen/ harjoittelen jotakin parannusta. Tyyliin "ajattelin käydä 6xviikossa lenkillä" aivot reagoi juttuun "check" ja piipat minä missään lenkillä käyn :)Niin kauan kun en kirjota juttuja ylös ne risteilee takaraivossa ja niitä juttuja tulee sitten tehdyksikin. Aina kun muistaa :D
VastaaPoistaSe on ainakin ihan varma että tästä lähin en mitään kehuskele :D
Poista