Alamäki jatkuu

Viikko on ollut kamala, siitä hiljaisuus. Eipä tee mieli tulla tänne kertomaan, kuinka lounaaksi on syöty vaaleaa leipää, välipalaksi jäätelöä ja iltapalaksi karkkia. Jossain mättää ja pahasti. Lisäksi flunssa vei alkuviikosta voimat ja liikunnat ovat täysin nollassa. Nyt alkaa onneksi flunssa paranemaan, joten josko sitä pääsisi viikonloppuna salille. Tää turvotus ja paha olo, ja ennen kaikkea jatkuva itseensä pettyminen on ihan kamalaa. Miksi en vaan voi jättää niitä herkkuja syömättä ja lähteä lenkille? En ymmärrä miksi se on taas niin vaikeaa! Jatkuvasti mietin, että nyt loppuu, mutta sitten taas ajatukset ajautuu raiteille: mitäs väliä tällä kakkupalalla on kun kaikki muutkin ruokailut ovat menneet päin persettä. Tässä mennään koko ajan lujaa vauhtia päin puuta niin valitaan nyt sitten se kaikista isoin puu. Kolahtaapan sitten kunnolla. Bää bää ja perkele, palaan asiaan kun saan tän itseinhon taas pois. Ellen sitten kupsahda sokeriövereihin.

http://weheartit.com/