Hermoheikko ja väsynyt, mutta onnellinen

Harva se päivä joku kysyy kuinka voin, tai kuinka raskaus on sujunut. Kaikille vastaan aina, ettei valittamista ole! Nimittäin tähän mennessä kaikki on sujunut kyllä todella hyvin. Onhan tässä vielä aikaa vaikka mille vaivalle, mutta jotenkin mieli on aika positiivinen, että ehkä tämän vauvan kanssa pääsen hieman helpommalla kun viimeksi. Viime raskaudesta muistan vain sen, että taisin voida aika huonosti. Varsinkin lopussa olin niin iso, ettei mikään ihmekään ettei semmosta massaa noin vain kanneta! Ei fyysisesti eikä kyllä henkisestikään..

Reilun viikon päästä alkaa lähtölaskenta viimeiselle kymmenelle viikolle. Toisaalta jäljellä on vielä paljon, toisaalta aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Kaipa tuo kaksivuotiaan perässä juokseminen vie niin paljon aikaa, ettei raskautta jatkuvasti kerkeä ajatella. Välillä jaksan juosta hänen perässään aika hyvin, kun taas välillä mietin vakavissani kokopäiväistä tarhapaikkaa :D Uhma on nostanut toden teolla päätänsä ja välillä tuntuu, että arki on pelkkää taistelua. Taistelua pukemisesta, hampaiden pesusta, syömisestä, vessakäynneistä, nukkumisesta, leikkimisestä.. Oikeastaan kaikesta. Ei ole pienen miehen elämä kovin helppoa. Yritän vain muistuttaa itselleni, että kaikki tämä kuuluu asiaan ja menee vielä joku päivä ohi. Raskaus on vaikuttanut jonkin verran, sillä huomaan menettäväni hermot todella herkästi. Uhma yhdistettynä hermoheikkoon äitiin ei ole aina niin mukiinmenevä yhdistelmä, mutta vielä me ollaan pärjätty. Hieman kyllä kauhistuttaa, kuinka jaksan tulevat kuukaudet, kun vatsa tästä vielä kasvaa, olo ahdistuu ja todennäköisesti hermo lyhenee entisestään.

Huomaan, että alkuraskauden väsymys on yrittänyt tehdä paluuta. Päiväunet tekisi poikaa, jos vaan malttaisi nukkua. Mutta kun se esikoisen päiväuniaika on yleensä se ainut hetki päivästä, jolloin voi istahtaa rauhassa alas ja nauttia hetken hiljaisuudesta. Maha kasvaa, kenkien laittaminen jalkaan vaatii jo välillä ponnisteluja. Mutta muuten jaksan aika hyvin. Aiemmin esiintyneet supistukset ovat vähentyneet ja tulevat vain silloin tällöin. Liikkua jaksan yllättävän hyvin, kunhan jaksaisin nähdä vaivaa ja hankkia itselleni enemmän aikaa siihen. Pojan kanssa kävellään kohtalaisen paljon, puistoon/kauppaan ym. mutta viime aikoina aika on ollut kortilla, enkä salille ole pahemmin päässyt. Paitsi tänään aamusta pääsin, sekös ihanaa! Ja vielä ihanampaa on huomata, että siellä jaksaa ihan toden teolla vielä puuskuttaa :) Toivottavasti jaksan vielä monta viikkoa!

Painoa kyttään ja mietiskelen edelleen melkoisesti. Tavoitteena on, ettei se tällä kertaa nousisi räjähdysmäisesti loppua kohden. Ja että kaikenkaikkiaan painoa tulisi vähemmän. Sen suhteen ollaan vielä kohtalaisen hyvällä mallilla.. Edellisessä raskaudessa painoa oli tähän mennessä kertynyt jo yli kymmenen kiloa, nyt mennään siellä n.6,5kg. Se on vähemmän, joten olen tyytyväinen!

Vauva potkii terveisiä teille kaikille niin että vatsa heiluu! <3

http://weheartit.com/