Pläski

Siis ai että syö mieltä. Vatsa sen kun kasvaa ja vielä pitäisi 10 viikkoa jaksaa. Kulunut viikko on ollut aika rankka, kun ollaan oltu pojan kanssa kahdestaan miehen ollessa reissussa. Koko ajan ollaan oltu jossain menossa, koska jos kotona vain on, seinät kaatuu päälle. Ollaan käyty kylässä ja kaupoilla, puistoissa ja pikkukävelyillä. En tiedä johtuuko "yksinhuoltajan" stressistä vai mistä, mutta ruokahalu on ollut loputon. Yksi ilta söin reilun annoksen keittoa, ruisleipää ja maitoa, jonka jälkeen maha oli kunnolla täynnä. Reilu tunti tämän jälkeen oli pakko mennä syömään leipä, koska oli vaan nälkä. Miten voi olla mahdollista! Salaattia ei jaksaisi puputtaa yhtään, mutta ruoka ja ennenkaikkea kaikki mahdolliset suolaiset ja makeat herkut maistuisi. Makeat eritoten. Joka päivä on tullut syötyä jotain hyvää, useana päivänä liikaakin. Ja itsekurista ei ole tietoakaan.

Pari viikkoa sitten tein päätöksen höllätä karkkilakkoakin, kun teki yksinkertaisesti niin hirveästi mieli. Ylpeys siitä, että olen jaksanut pitää itselleni kuria usean kuukauden ajan, on karsissut hyvin äkkiä.. Päätin sallia itselleni yhden karkkipäivän viikossa, jolloin saisin syödä kohtuudella karkkia. Noh, tällä viikolla olen syönyt kahtena päivänä, enkä niinkään kohtuudella. Haluaisin ajatella, että tämä viikko on ollut kaikin puolin normaalista poikkeava ja paluu arkeen tapahtuisi nyt viikonloppuna miehen palatessa kotiin. Hyvin kaksipiippuista, sillä toisaalta ajattelen olevani raskaana, miksi en voisi sallia välillä itselleni ihan rehellistä herkutteluhetkeä ilman huonoa omaatuntoa. Mutta, en vain osaa herkutella ilman huonoa omaatuntoa. Jos päätän syödä 10 karkkia vaikken olisi suunnitellut karkkipäivää sille päivälle, syön sen ja saan hirveän morkkiksen syödystä karkista. Siitä tuohtuneena ja harmistuneena, menen hakemaan kaapista lopun karkkipussin ja syön kunnes on jo paha olo. MIKSI! Miksi en vain osaa nauttia niistä 10 karkista ja sen jälkeen olla tyytyväinen, ilman huonoa omaatuntoa.

Olo on tosi huono, kun joka päivä on tullut herkuteltua enempi tai vähempi. Suoraan sanoen ahdistaa ja tuntuu siltä, että tätä vauhtia paisun samoihin mittoihin kun esikoista odottaessa. Millä ihmeellä saan taas itseäni niskasta kiinni syömisten suhteen? Liikuntaa on tullut jonkin verran harrastettua, käyty pojan kanssa pienillä kävelyillä oikeastaan päivittäin ja lisäksi tälle viikolle on tullut onneksi yksi salikerta. Mutta tuo syöminen on ihan rempallaan.. Help!

http://weheartit.com/