Loma

Olisi tarvetta lomalle. Ei mitään kaupunkinähtävyyksien kiertelyä, ei shoppailua tai stressaamista julkisilla kulkemisesta vieraassa maassa, vaan ihan oikea hermoloma tulisi tarpeeseen. Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin melkoisen kuluttava.

Tuollaisen pikkumiehen kasvattaminen käy työstä, eikä välillä edes kahvitauon ajaksi saa armoa. Se kuluttaa ja ajoittain tämä väsymys purkaantuu. Ei niinkään univelkaväsymys vaan ihan oikea väsymysväsymys. Tänään poika heräsi liian aikaisin päiväunilta, juuri kun ajattelin varastaa oman pienen hetken ja istahtaa kahvikupin kanssa alas. No, päiväunien katkeaminen on normaalia ja tapahtuu usein, mutta tänään se sai aikaan valtavan ahdistuksen ja se purkautui kyynelinä. Välillä ne pienet asiat on maailmanloppu.

Suomipopin aamulypsyn joka perjantain viimeisenä asiana ne muistuttaa ottamaan pienen palan rauhaa, pienen hetken omaa aikaa. Jokainen tarvitsee omaa rauhaa ja tälläisille kotiäideille se oma hetki saattaa olla vaikka kaupassa käynti ihan yksin. Luksusta. 

Nyt on vaan sellanen olo, ettei ne kaupassa käynti taida riittää. Tekisi mieli riippumaan tuohon keinuun, upottamaan varpaat kuumaan hiekkaan, tuntemaan auringon käristyksen iholla, humaltumaan drinkeistä rannalla, ja uimaan liian suolaisessa merivedessä. Odottamaan hetkeä, jolloin tylsistyy tekemisenpuutteeseen. Ja vaikkakin tuo minityyppi onkin elämäni numero ykkönen, haluaisin tehdä kaiken tämän ihan ilman häntä. Todellisuus kuitenkin on, että ikävä olisi varmasti niin suuri etten nauttisi hetkeäkään.

Kaverin kanssa kahden, kuten parhaat reissut on tehty. Olisi ihanaa. Mutta kaipa sitä täytyy malttaa odottaa vielä jokunen hetki, että viitsii lähteä matkalle tuon pojan kanssa. Sitä odotellessa, yritän etsiä niitä rauhan palasia jostain muualta. Ja sitä rahaa.