Taitaa viime viikkoinen sairastelu ja neljän seinän sisällä kököttäminen verottaa vieläkin voimia, tuntuu ettei ole energiaa oikein mihinkään. Toisaalta en taas tiedä johtuneeko vetämättömyys raskaudesta, vaikka nyt pitäisi olla menossa se hehkeä ja energinen keskiraskaus.. Köhköh, eipä näkynyt ainakaan esikoisen aikana kyseistä ihmettä. Toki alkuraskauden vaivat ovat takana ja ison mahan kanssa temppuilu ei ole vielä alkanut (vaikkakin maha on kasvanut jo huimasti!) mutta silti koko ajan vain väsyttäisi. Kotona olisi siivottavaa, mutta ei huvita. Ruokaa pitäisi tehdä, mutta ei jaksaisi. Ulos pitäisi lähteä, mutta äh. Salille.. no joo, koska viimeksi kävinkään..? Yritän kuunnella kroppaani ja antaa sitä lepoa kun siltä tuntuu, mutta samalla on kamala morkkis tekemättömyydestä. Nythän pitäisi vielä kirmata kun jaksaa ja pystyy! Herkutkin maistuisi.. onneksi karkkilakko on sentäs pitänyt!
.jpg)
Tänään aamulla päätin kuitenkin hypätä pyörän selkään ja poljettiinkin poika kyydissä tunnin verran. Teki kyllä tosi hyvää, mutta nyt taidankin mennä päikkäreille kun olen niin poikki etten suihkuunkaan jaksa. Huh, on tää vaan rankkaa. Mutta samalla niin ihanaa, pikkunen muistuttaa olemassaolostaan pikkuisin potkuin.. <3
Ainiin, olin superylpeä neuvolassa, kun paino ei ollut noussut ensimmäisestä käynnistä ollenkaan, päinvastoin laskenut 100grammaa :D Wau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti