Pohjalta on matka ylöspäin

Täällä maataan taas jossain kuopassa. En mitenkään jaksaisi saada itseäni liikkeelle. Voimat ovat kadonneet jonnekin hyvin kauas ja pinna on noin millin pitkä. Ilmeisesti pojan sairastelu vei taas omatkin voimat, vaikka vielä olen muuten ollut oireeton. Huomaan olevani räjähdysherkällä tuulella jatkuvasti, puolikas sana sanottuna väärinpäin ja kyllä mies saa tuta. Tai poika, ja sekös vasta harmittaa kun menee hermot uhmailevaan parivuotiaaseen, joka ei ymmärrä miksi mamma räjähtelee vähän väliä.

Salikäynnit ovat nollassa ja varmaan juuri sen takia en jaksa muutakaan. Tekisi mieli vaan maata sohvalla ja syödä! Eilen alkuillalla mutustelin sipsiä ja mitä muuta, vähän kaikkea mitä mieli teki. Siitä muutaman tunnin päästä katselin itseäni ja turpoavaa mahaani mietiskellen, että neljä kuukautta pitäisi vielä kasvaa, huhhei. Vatsa näytti siltä (ja tuntui), että muutaman viikon sisällä voisin poksahtaa. Hyvin huomaa kyllä ruokavalion vaikutuksen olotilaan, herkästi turvottaa ja tulee ähky olo, jos syö yhtään huonommin. Onneksi satunnaisia jätskejä lukuunottamatta (ja eilistä) olen pysynyt melko tiukkana. Hieman normaalia enemmän menee ruokaa, mutta hyvä että otan energialisän pääsääntöisesti oikean ruoan muodossa, enkä herkkujen (kuten viime raskaudessa tein). Vielä kun saisi sen liikunnan takaisin päiväjärjestykseen.

Käytiin viime viikolla rakenneultrassakin ja pienen säikäyttelyn jälkeen vauvakin näyttäisi voivan hyvin. Hieman hän ensin kerkesi huolestuttamaan ja jouduttiin lisäultraan muutaman päivän päästä, mutta onneksi siellä selvisi, että kaikki on hyvin. Ehkäpä tuo muutaman päivän stressaaminenkin purkautuu nyt voimattomuutena. Mutta kyllä on hymyilyttänyt, sillä näyttäisi siltä, että pääsisin mekkokaupoille<3

Vielä tämä ja huominen päivä ja sitten alkaa miehelläkin loma. Kyllä sitä onkin jo odotettu! Vaikka etukäteen kauhistuttaakin kaikki se autossa istuminen ja sukulaisten notkuvat herkkupöydät..

No ei ihan, mutta melkein :D http://weheartit.com/