Olo on ristiriitainen. Toisaalta olen enemmän kuin tyytyväinen, että olen pysynyt ruokavaliossa, toisaalta harmittaa jos lopetan tämän taas tähän. 1,5 viikkoa on takana gfg:ta ja tekee mieli hieman höllätä. Ei tee yhtään mieli suunata mäkkiin tai karkkihyllylle, mutta tekee mieli normaalia ruokaa ja hedelmiä. Tai oikeastaan en jaksaisi nähdä sitä vaivaa tehdä itselleni ja perheelle eri ruokia. Pojalla on vielä allergioita, joten hänelle oma ruokansa. Käytännössä siis kaikille perheenjäsenille jokseenkin eri ruokaa, siinä se hankaluus on. Nyt kun väsymys on painanut päälle, vielä vähemmän jaksaisi panostaa ruoanlaittoon. Gfg:ssa on se hankaluus, että saan syödä makaronia ja jauhelihaa, mutta periaatteessa en saisi syödä niistä tehtyä makaronilaatikkoa.
Mutta, kävi miten kävi, aion pitää ruokavalion rungosta kiinni. Aamupuuro raejuustolla (pikkuhiljaa jopa maistuu ihan hyvälle!), välipalaproteiinidrinkki ja iltarahka, niissä pysyn! Ja lounalle ja päivälliselle sitä salaattia. Mutta, jos tahdon syödä makaronilaatikkoa tästälähin, taidan sen itselleni sallia. Huomasin eilen kuolaavani omenia, ja mielestäni se on hieman väärin jos laihduttaja ei saa syödä omenaa jos tekee mieli. Silloin taitaa jossain olla vikaa..
Dieetin aikana olen saavuttanut tavoitteeni. Toki iloinen asia on muutaman kilon pudotus, mutta kaikista parasta on se, että olen päässyt herkkuhimoistani eroon ja saanut syömiseen taas rytmiä ja ryhtiä. Annoskoko on kunnossa ja salaattia lautasella. Pitkässä juoksussa se on tärkeintä.
Hyvältä kuulostaa. Tottakai sun on huomioitava arjen käytännön asiat ja on hyvä muokata dieettiä omaan elämään sopivammaksi. Voihan sitä välillä taas ottaa vaikka viikon tiukemman "kuurin", jos on halua ja tarvetta.
VastaaPoistaTänään jumppatunnilla ohjaaja käski kuvitella lapaluiden väliin appelsiinin ja puristaa siitä kaikki mehut pois! Mä meinasin kuolla. Appelsiinia! Ihan törkeesti tekis mieli! Taidan viikonloppuna tehdä jonkun ihanan hedelmäisen smoothien ;)
Samaa itekin oon pohtinu, että tähän ruokavalioon voi koska vaan palata uudestaan, jos syömiset menee mönkään. Niinku oon palannutkin jo monesti..
PoistaHah, voin vaan kuvitella! Mä pyörin eilen hedelmäosastolla ihan kuola poskella ja marmatin ku mitään ei sais... On se rankkaa! :D
Ihan samaa asiaa pohdin eilen postauksessani http://varmastihidasta.blogspot.fi/2014/01/aamutreeni-salilla.html ... ja minulla ruokavaliota on takana vasta alle viikko :D
VastaaPoistaSamoja ajatuksia meillä.
Minusta tuntuu, että paras ratkaisu ei ole "kitudieetti" ja jatkuva nälän näkeminen vaan hyvä perusrunko ja kohtuulliset annokset. Minä näkisin, että tärkeintä olisi 2 vuoden päästä olla hoikempi ja elää terveellisemmin, kuin laihtua puolessa vuodessa ja olla 2 vuoden päästä taas tässä tilanteessa...
Pää ei vaan pysy mukana liian nopeassa tahdissa ja ainakin minulla totaalikielloista tulee sitten vai entistä kovemmat himot ruokaan.
Ja muistan muuten aiemmalta gfg-ajalta muutama vuosi sitten, että himoitsin hedelmiä enemmän kuin mitaan ja siitä olen samaa mieltä, että ei se ole oikein.
Itse ajattelin, että tätä tarkempaa ruokavalioo voisi noudattaa aika-ajoin ja sitten välissä yrittää pitää ilman tarkkaa syyniä sitä painoa kurissa..
Saa nähdä mitten sen kanssa käy..
Mutta siis, olen pitkälti samaa mieltä kanssasi :) Tsemppiä!
Juu samaa olen itsekin miettinyt, että tärkeintä on se mitä tapahtuu pitkällä juoksulla. Tarkoituksena ei ole seuraavat 50 vuotta punnita kaikki syömiset grammalleen, ja syödä vain ja ainoastaan samoja ruokia, vaan tarkoitus on löytää se kultainen keskitie.. Tämä gfg on ihan mahtava alkusysäyksen antaja, nyt taas tuntuu että "pärjään omillani" :D Ainakin jonkin aikaa. Ja jos näyttää siltä että homma taas kaatuu niin palataan vihanneksien punnintaan uudestaan ;)
PoistaJa kiitos, tsemppiä sinnekin!
Poista