Mielitekoja ja väsymystä

No kuinkas tämä alkuraskaus on sitten sujunut? Ihan mukavasti, vaikkakin olen saanut kyllä osakseni raskausoireita ihan kunnolla. Nyt, kun viikkoja on jo hieman kulunut, on oireetkin jo helpottamaan päin. Onneksi! Alussa erityisesti aamupäivät olisin halunnut maata vain sohvalla, kuvotus on ollut välillä melkoisen voimakasta. Ja tuo ruokaväli, jos se pääsi yhtään pidemmäksi, tuli niin huono olo, että ihan heikotti ja vatsaa särki. Kotona touhukkaan taaperon kanssa eläminen antaa osittain vapauksia, ja olen häikäilemättä laittanut välillä lastenohjelmat päälle ja maannut sohvalla. Mutta samaa aikaa poika kaipaa paljon aktiviteettia ja ulkoilua, ja se on hänelle päivittäin suotava. Onneksi se ulkoilu piristää aina itseäkin.

http://weheartit.com/

Väsymys. Tuo hemmetin väsymys. Se on välillä lamauttanut minut aivan totaalisesti. Erityisesti illat ovat olleet pahoja, kun meinaan puoli kahdeksalta nukahtaa sohvalle. Välillä, jos mies ei ole ollut kotona olen joutunut hoitamaan pojan iltatoimet melkein itku kurkussa, kun väsyttää niin kovaa. Olen onneksi välillä onnistunut nukkumaan päiväunia, ja ottanut tosissaan rennosti pojan päikkäriajat ja kaikki muut mahdolliset hetket. Kroppa sen selvästi tarvitsee. Yhdessä välissä poika oli kipeänä ja nukuttiin kaikki todella huonosti muutama yö, ja sen jälkeen kyllä oli pää kovalla koetuksella. Hyvä etten puistossa nukahtanut seisaalleen. Nyt onneksi myös väsymys on helpottamaan päin ja pahoja väsymyshetkiä tulee vain harvakseltaan. Nukkua voisin kyllä enemmän kun on mahdollista, mutta se taitaa olla minulla kroonista eikä raskaudesta johtuvaa.

Liikuntaa olen yrittänyt jatkaa säännöllisesti, mutta välillä väsymys ja huono olo on vienyt voiton 6-0. Salilla olen joutunut välillä ottamaan hieman rennommin ja hidastamaan tahtia. Kaikkialla sanotaan, että lähes kaikkia harrastuksia voidaan raskaanakin jatkaa niin pitkälle kun hyvältä tuntuu, ja tämä onkin tavoitteena. Mutta samalla tiedetään, ettei ole suotavaa treenata maksimisykkeillä, jotta vauvan hapensaanti ei vaarannu. Monessa paikassa olen törmännyt siihen, että 150 lyöntiä/min olisi hyvä pitää rajana. Tästäkin asiasta löytyy vaikka kuinka paljon keskustelua ja mielipiteitä, ettei se vauva vaarannu vaikka treenaisikin kovempaa, mutta itse en ole kokenut tarpeelliseksi testata asiaa. Nyt sitten otetaan iisimmin ja vahditaan vähän sykkeitä. Salilla kun olen esimerkisi crosstrainerissa, nousee syke nopeasti jo korkeammalle, joten pakko on ollut hieman jarrutella, mikä tuntuu oudolta. Toinen sykettä kunnolla nostava on pyöräily, jossa kunnon ylämäen jälkeen saattaa mun pumppu hakata 175-180/min. Kyllä siinä vähän jo vedän henkeä ennenkuin matka jatkuu.

Mielitekoja on jonkin verran ollut, mutta ei kamalasti. Makeaa ei niinkään tee mieli (paitsi jäätelöä jostain syystä, ihan koko ajan!) Mutta karkeista olen nyt onnistunut pysymään kokonaan erossa lakon ansiosta ja hyvä niin! Kyllä sen karkkilakon pääsyynä oli tämä raskaus. Mutta suolaista tekee kyllä mieli. Ennenkuin sain tietää edes raskaudesta, ostin kaupasta suolakurkkuja, varmaan ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Esikoista odottaessa suolakurkut maistui myös :D Nuudelit ja roskaruoka, kuten ranskalaiset maistui alussa pahoinvoinnin jyllätessä, mutta nyt maistuu taas salaattikin.

Mitäs muuta.. Noh nämä perinteiset; närästää, pyörryttää, turvottaa, pierettää, naama kukkii.. :D Ihanaa, hehkeätä raskausaikaa! <3