Suklaanmakuinen elämä

Tänään on jo neljäs Nutrilett-päivä menossa ja ihan hyvinhän tämä kulkee. Nälkää ei oikeastaan ole, enemmänkin sellainen jännä tunne vatsassa. Välillä hieman tuppaa heikottamaan, mutta muuten alkaa olo olla jo melkoisen mainio. Energiaakin tuntuu tulevan koko ajan lisää, kun nuo ensimmäiset väsymys-heikotuspäivät on saatu pois alta. Mutta mutta, kyllähän sitä ruokaa tekee mieli. Sellaista kaikkea terveellistä kuten salaattia, jogurttia ja marjoja, pähkinöitä, kanaa. Tuntuu kyllä välillä niin hölmöltä ettei tuollaisia muka saisi syödä! Mutta vaa'alla käynti oli tänään niin mukava yllätys etten vielä taida luovuttaa :)

Motivaatiota tähän touhuun tuntuu nyt riittävän, ainoa mikä saattaa koitua dieetin kohtaloksi on mun nukkuminen. Jostain luin että ketoosi saattaa aiheuttaa univaikeuksia ja allekirjoittanut on nyt parina iltana odotellut unen tuloa muutaman tunnin. Toivotaan että helpottaa, mutta jos valita pitää niin unet vie aina voiton. Musta tulee kiukkuperse-äkäpussi-marttyyri jos en nuku. Kokemusta on.

http://weheartit.com/

Eilen oli melkoisen kenkku päivä. Edellisyönä tuli nukuttua sellainen ehkä 3h pojan yöriehumisten ja oman valvoskelun takia. Pinna oli koko päivän melkoisen kireällä, poika kiukutteli milloin mitäkin, ite olisi tehnyt mieli vaan nukkua tai edes käydä suihkussa rauhassa. Mutta jokainen äiti tietää ettei sellainen ole mahdollista pienen lapsen kanssa. Normipäivänä se onkin ihan ok, mutta univelkaisena kaikki asiat on x1000, niin kyllä oli hermoromahdus lähellä monta kertaa. Mies kun tuli kotiin, minä läksin. Ulos, itsekseni, ajatusteni kanssa. Hakemaan voimia, potkimaan kiviä. Helpottihan se, joku 1,5h tuntia olin reissussa ja palasin muutamaa paitaa rikkaampana takaisin, haha. Mikä auttaa kaikkeen? Shoppailu. Tässäpä ketutusreissun kuvasaldo.

Nauttikaahan juhannuksesta, eikä sitte pissitä sieltä veneestä!