Olen kotihiiri, aina ollut. Ei sillä ettenkö tykkäisi käydä ulkona ihmisten ilmoilla, mutta useimmiten siihen sohvannurkkaan on niin ihana käpertyä. Siinäpä varmaan yksi painava syy ylipainolleni. Mieheni on ihan eri luokkaa, toki hänkin nauttii kotona olosta, mutta hän myös mielellään tekee ja puuhaa, pyöräilee, ui, huoltaa autoa tai pyörää, tekee pihahommia mökillä, ihan mitä vain mitä on tarjolla. Ja nauttii selvästi tekemisen ilosta, on homma mikä tahansa. Liekö opittua vai totuttua. Itse usein ongelmana on aloittamisen vaikeus. Ajatus kaupassa käynnistä tai pyörälenkistä saa välillä aikaan ahdistusta, jos olo on kotihiirimäinen. Tekisi mieli katsoa telkkaria, tai vaikka siivota kotona, mutta ulos lähteminen ahdistaa. Sitä välillä lykkää pidemmälle ja pidemmälle, kunnes tulee joku syy ettei tarvitse lähteä, ei enää kerkeä tai pojalle pitää pian antaa ruoka tai laittaa päiväunille. Mietityttää miksi se on näin? Vaikka tietää, kuinka hyvä olo sen pyörälenkin jälkeen on. Pieni kävelylenkki piristää aina, mutta miksi se lähteminen on joskus niin vaikeaa? Varmaan koska ei ole pakko.
Haluaisin elää täysillä, antaa kaikkeni, kokeilla uusia asioita ja tehdä muutakin kun vaan kököttää kotona. Vaikka edellä oleva video onkin mahtava inspiraationlähde, en nyt haaveile hyppääväni helikopterista vuorille, mutta pistäähän se miettimään minkälaista elämä voisi olla. Pelkkä videon katsominen saa minut hengästymään, niin upealta tuo näyttää. Pelottaa, että vanhuksena kiikkustuolissa mietin, miksi olen koko elämäni istunut kotona sisällä?
Onko lukijoissa muitakin kotihiiriä, vai olenko ainoa? Käykää katsomassa uskomaton, henkeäsalpaava video, jos tarvitsette motivaatiota.
Itselläni on ollut kohta jo viikon "kotihiirivaihde" päällä. Olen lenkkeillyt varsin vähän ja siitä syystä ei myöskään huvita tehdä mitään muutakaan viitseliäisyyttä vaativaa (viimeinen kesän koulutehtävä). Tuntuu että kuluneen viikon aikana laiskistuin laiskistumistani vaikka vielä edellisellä viikolla pursuin tarmoa ja energiaa. Ei siinä auttanut muu kuin suunta takaisin lenkkipolulle – sieltähän se energia (ainakin minun kohdallani) näyttää olevan peräisin.
VastaaPoistaJo muutaman peräkkäisen lenkkeilyn jälkeen huomaa kuinka hyvä fiilis siitä tulee - on ylittänyt itsensä ja sen kotisohvan pehmeän sylin. Jaksaa puuhata kaikenlaista ja pitää itsestään huolta. Ja tosiaan, on nähnyt muutakin kuin ne kodin neljä seinää.
Mielestäni on hyvä että mietit ja tiedostat asioita - siitä on hyvä jatkaa ja suunnitella muutosta eteenpäin :) Kyllä sitä itse kukin voi lisätä omaa aktiivisuutta ja elämän sisältöä halutessaan. Eikä siihen aina tarvita niin suuria mullistuksia ja tekoja :)
Ehkä voisit miehesi tai jonkun ystäväsi kanssa toteuttaa jotakin enemmän tai vähemmän arjesta repäisevää? Pienikin hulluttelu piristää aina ja luo mukavia muistoja :)
Niin, ja tosiaan, itse viihdyn (ainakin tällä hetkellä) kotona ja mielummin vietän kaikenlaisia kaveri-iltojakin omassa tai muiden kotona kuin esimerkiksi baarissa tai muualla ”ihmisten ilmoilla”. Mielestäni ulos astuminen ei tuo mitään lisäarvoa kyseisiin illanistujaisiin – pikemminkin toisin päin. Toki esimerkiksi ”ulkona” keilaaminen, syöminen, pelaaminen tai vaikkapa golffaaminen piristää kummasti, samoin matkailu.
Raha ikävä kyllä vaikuttaa moneen menemiseeni näin opiskelijana, ja siksi olenkin tällä hetkellä hyväksynyt sen, että olen enemmän se koti-ihminen. Ja toisaalta olen ihan tyytyväinen tähänkin – onhan tässä vielä koko elämä edessä. Matkailla ehtii sitten työelämässä ja viimeistään eläkkeellä :)
Toiset ihmiset ovat menevämpiä ja toiset koti-ihmisiä, riittää kun on itse tyytyväinen. Ja jos ei ole, pitää keksiä elämään jotakin pientä vipinää ja arjen pieniäkin muutoksia :) Itse olen huomannut sen, että mitä enemmän touhuaa ja puuhaa ihan pieniäkin asioita, sitä enemmän saa energiaa toteuttaa jotakin suurempaa :)
Häntä pystyyn!
Ihanaa ku jaksat kommentoida näin aktiivisesti, kommentteja on aina ihana saada :) Ihan saman olen huomannu itellä, se miten jaksaa liikkua vaikuttaa just siihen energiatasoon. Saan ite ihan samalla tavalla voimia siitä liikunnasta. Ensi viikolla lupaan ottaa taas itteäni kunnolla niskasta kiinni, pari päivää on vielä aika hektistä tässä mutta sitte pitäis helpottaa..
PoistaMua ei ollenkaan haittaa se kotoilu ja siitä nauttiminen, kunhan muutakin aktiviteettia on sopivasti. Sopivan pyörä-tai kävelylenkin jälkeen mikä onkaan ihanampaa ku hengähtää ja istahtaa (ansaitusti) sohvalle. Kovasti harmittaa että salillä käynti on nyt jäänyt, osittain siinäkin raha esteenä, näin mammalomalaisena ei hirveesti ole ylimääräistä. Toisaalta myös salikin menee piakkoin kesäksi kiinni, ja kyllä mielummin hyvällä säällä sitä onkin ulkona kun hikisellä salilla.. Joten nyt vaan härkää sarvista ja ulos, joka päivä! :)
Kyllä se vaan niin näyttää olevan, että liikunta on kaiken hyvän alku :)
VastaaPoista"Ensi viikolla lupaan ottaa taas itteäni kunnolla niskasta kiinni, pari päivää on vielä aika hektistä tässä mutta sitte pitäis helpottaa.." - I´ll hold you on that! :) Ensi viikolla sitten persia ylös, mie kärkyn täällä :)
Tuo on kyllä niin inhottavaa kun moni jumppa ja salilla käyminen kaatuu siihen, että ne ovat maksullisia. Useammat vielä aika törkeästikin ylihinnoiteltuja. Aina voi jumpata ja punttailla kotona painojen kanssa, mutta siinä ei ole sitä ulkoista painetta mukana: kukaan ei nää jätätkö sen viimeisen vatsalihasliikkeen tekemättä vai et. Olen kerännyt ison listan kaiken maailman liikkeitä ja vinkkejä kotijumppaan, mutta eipä niitä paria kertaa useammin tule tehtyä. Yksi syy tähän on se, että olen harvoin yksin kotona. Tahdon sen oman rauhan - ja kovan musiikin - siihen tekemiseen ja se ei oikein onnistu jos avokki on parin metrin päässä :) Jospa sitä saisi jotenkin lenkkeilyn yhteyteen ympättyä ees muutaman vatsalihaksen kotiin tullessa? :)
Ensi kuussa aloitan kaikesta opiskelijan rahanurinasta huolimatta ohjatut jumpat - tuleepahan käytettyä kesä hyödyksi. 30e kuukauden jumppakortista ei enää tunnu hurjalta sitten kun miettii että se on about euron päivässä, ja mahdollisesti yksi miinuskilo viikossa. Lisäksi, siinä kun samalla ruokarahat menee nipistykseen niin eipä sitten sitä suuremmalla syyllä tuu ostettua herkkujakaan :) Tuntuu silti kyllä vähän hassulta mennä jumppiin kesällä. Olen aina naureskellut 30 asteen päivänä että miten joku hullu niihin päätyy. No, nyt olen sitten yksi sellainen hullu. Toivon todella että ilmastointi pelaa tai semmoinen siellä on :D
Jumppien lisäksi suunnittelin sitten vielä ihan perinteistä lenkkeilyä viileämpinä iltapäivinä tai ylipäänsä iltaisin :)Se on halpaa ja mukavaa! Ulkona liikkuminen on nyt kesällä muutenkin niin ihanaa ja kannattaa tosiaan käyttää hyvät ilmat hyödyksi. Ja ne huonommatkin - no excuses ;)
Ensi viikolla startataan! :)
Jos persaus ei nouse ensi viikolla, anna huudon kuulua ja kovaa! :D Hyvä että on joku ruoskimassa!
PoistaItellä ihan sama juttu tuon kotitreenin kanssa, ei sitä jaksa kotona jumppailla yksikseen, en tunnu löytävän siihen sitä fiilistä. Mistä lie taas johtuu. Ehkäpä yksi syy siihen on se ettei tuon minun yksivuotiaan kanssa yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä yhtikäs mitään, vatsalihaksia kun yrittää tehdä ni poika kiipee heti mahan päälle että jee, nyt painitaan! Konttaamisasennossa pakaroita tehdessä kundi konttailee mun alla ja kutittelee, yritä siinä sitten tehdä yhtikäs mitään :D
Itellä oli 3kk salikortti, joka oikeutti kans uimaan. Loppuen lopuks se hinta ei ollu ollenkaan paha varsinkin kun siellä tuli oikeesti käytyä 3-5krt/vko. Kesätauko harmittaa, mutta toisaalta josko sitä syksyllä jaksais jatkaa siellä uudella tarmolla kun säätkin huononee. Kun tekee ihan oikeesti mieli sinne salille! Nyt vaan tuntuu ihan pahalta olla sisällä jos sää on hyvä.. Tästä kesästä täytyy nauttia!
Joo tosissaan ens viikolla startataan, nyt ihan ällöttää kun mitään ei ole saanu aikaseks. Tälle viikolle sattu muutamat eri juhlat, joten tarjoiluja ja herkkuja on ollut saatavilla ja itsekuri kadoksissa. Lopputuloksen arvannee. Onneksi olo on näin huono, yritän nyt painaa mieleeni millaista tää on jotta motivaatio pysyy korkeella! Tsemppiä meille :)